Sata tarinaa steinerkasvatuksesta

Näen lapsestani, miten koulun tarjoama opetustapa sopii hänelle. Meidän perheen valinta Pyryn kohdalla oli luonnollisesti steinerkoulu, koska kaipasin koululta lapsen yksilöllistä kohtaamista, ihmisyyden tärkeyden esiin tuomista. Olin jo kolmen isomman lapsen kohdalla kokenut normikoulun opetustyylin. Pyry aloitti tarhan 3 -vuotiaana steinertarhassa ja jatkoi siellä eskariin. Perheemme arvosti tarhassa valmistettavaa luomukasvisruokaa ja arvoja, joilla lapsi kohdataan. Tarhassa syntyi useita hyviä kaverisuhteita, jotka jatkuvat nyt koulussa. Kouluruoka on myös ravitsevaa luomuruokaa. Pyryn luokalla on hyvä luokkahenki, koulua käydään mielellään ja luokan opettaja tuntee lapseni, ja se on minulle vanhempana tärkeää. Opetustapa on oppimiseen innostavaa ja herättelevää. Näen lapsestani, miten koulun tarjoama opetustapa sopii hänelle. Pyry käy nyt 2.luokkaa, jossa ei vielä painoteta älyllistä oppimista, vaan annetaan lapsen kasvaa henkisesti ja fyysisesti rauhassa. Ja mikä min

Steinerkoulussa tärkeää minulle on: rauha ja leikki. Minä olen Hanna, Kopran Hanna. Minulla on lapset 1., 2. ja 4. luokalla Lahden Steinerkoulussa ja kummiluokkana 11. luokka – sillä olen koulun johtokunnassa. Meille steinerkoulu oli lähinnä valinta siten että: Helsingissäkö vaiko missä. Sillä asuimme vielä 8 vuotta sitten synnyinkaupungissani. Minä olen käynyt Helsingin, eli Suomen ensimmäisessä, steinerkoulussa eskarista 12. luokkaan. Ylioppilaaksi kirjoitin Eiran iltalukion Taka-Töölöön päivälinjalta, töiden ohessa. Mieheni ja muu nk. ydinperheeni ovatkin sitten käyneet Lahden Steinerkoulua. Kuten kummilapseni ja lasteni kummisedät. Anoppi on ollut tarhalla töissä ja itse sain olla mukana tarhan vanhempainyhdistyksen huikeassa prosessissa, jonka muut kerkesivät kyllä aloittamaan, mutta minä ja muutama muu saimme olla lahjoituspäätöksen tehneessä yhdistyksen hallituksessa. Kun muutimme Lah… tai muutimme Lahteen, koska täällä oli mm. tuttu päiväkoti (henkilökuntineen) ja koulu

Pelkkä kirjasta luku kun ei meinannut päähän tarttua kaiken sen itse luomisen ja tekemisen jälkeen. Aloitin itse Kuopion steinerkoulussa 1997. Kouluvalinta tuntui luontaiselta, käsillä tekeminen on aina ollut minun juttuni. Omat lapseni pääsivät steinerpäiväkotiin ja esikouluun vuonna 2016, ja vuonna 2017 esikoiseni aloitti ensimmäisen luokan Kuopion steinerkoulussa. Valinta oli helppo, halusin tarjota lapselleni samaa kuin mitä itse olen saanut. Erityisesti "kyläkoulumainen luonne" keskellä kaupunkia ja yksilökeskeinen ajattelumalli olivat valintaa helpottavia asioita. Perheemme "uus-steineri" isukki on käynyt pientä kyläkoulua aikoinaan ja näki koulun pienemmän koon suurena hyötynä. Steinerkoulussa on syntynyt luotettava luokkayhteisö, jossa myös vanhemmat tuntevat toisensa. Myös nykypäivän luonne, joka ajaa lasta nuoruuteen yhä aiemmin tuntuu olevan poissa, kun katselee mitä kaikkea steinerkoulu, esikoulu ja päiväkoti tarjoaa lapsille. Stenerkasvatuksen