Siirry pääsisältöön

Sain henkistä vahvuutta steinerkoulusta


Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä.

Peruskoulun jälkeen olin hieman hukassa ja murrosikä oli vielä pahasti kesken. Koulunkäynti pohjois-savolaisessa maalaiskoulussa oli sujunut kohtalaisesti, mutta en ollut kuitenkaan koskaan löytänyt intohimoa oppimiseen sieltä. Peruskoulun loppupuolella mietin lukiovaihtoehtoja. Isä oli nähnyt lehdessä mainoksen Kuopion steinerlukiosta. Hän ehdotti, että hakisin kyseiseen kouluun. Luin kirjan steinerpedagogiikasta ja innostuin. Kävin haastattelussa Kuopion steinerkoulu Virkkulassa ja tulevana syksynä, vuonna 2000, aloitinkin opinnot siellä. 

Nautin monella tapaa olostani steinerkoulussa, vaikka alkutaival oli etsivä ja sopeutumiseen meni aikaa. Pidin steinerkoulun kodinomaisesta tunnelmasta, sen tarjoamista lukuisista taideaineista, erikoisista ja kiinnostavista opettajista, todella maittavasta luomuruuasta sekä ihmislähtöisestä ilmapiiristä. Koen, että jollain tapaa elvyin noina vuosina. 

Steinerkoulun opetusmetodit olivat minulle sopivia. Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä. Opin tutkimaan ja kokeilemaan asioita sekä ajattelemaan itsenäisesti. Minusta kai tuli jonkinlainen totuuden ja kauneuden etsijä. 

Taideaineista, varsinkin kuvanveistosta, taidehistoriasta ja sanataiteesta, pidin valtavasti. Oppitunneilla koin hetkiä, jolloin tavallisessa peruskoulussa kadonnut luovuuteni alkoi kukoistaa. Löysin jonkun hyvin merkittävän osan itsestäni noina hetkinä. Ja kehittymistä tapahtui vielä monta vuotta opetuksen jälkeenkin. 

Keskityin steinerkoulussa enemmänkin taideaineisiin ja lukuaineet jäivät vähemmälle huomiolle. Kun ylioppilaskirjoitukset alkoivat koputella ovelle, huomasin joissakin opettajissa pientä huolta sen suhteen, miten ylioppilaskirjoitukseni tulevat sujumaan. Ymmärsin opettajien huolen, koska en todellakaan ollut näyttänyt kykyjäni matikan tai ruotsin tunnilla. Itse olin kuitenkin hyvin rauhallinen asian suhteen. 13.luokkaa eli ylioppilasvuotta edeltävänä kesänä panostin tuleviin kirjoituksiin opiskelemalla itsenäisesti. Aiemmin mainitsemani Itseoppivuuteni ja -ohjautuvuuteni avulla selvisin ylioppilaskirjoituksista hyvin ja sain ylioppilaslakin vuonna 2004. 

En harrasta juurikaan jossittelua, koska uskon, että kaikki elämässä menee niin kuin on tarkoitettu. Silti olen joskus miettinyt, miten minulle olisi käynyt tavallisessa lukiossa. Olisiko sopeutunut luokattomaan, isoon kouluun ja ennen kaikkea, mitä tavallisessa lukiossa olo olisi tehnyt minun kadoksissa olleelle taiteellisuudelle? Olisiko se minulta vieläkin hukassa? 

Varmaksi tiedän kuitenkin sen, että steinerkoulu kasvatti minusta henkisesti vahvemman ja enemmän itseään tuntevan ihmisen. Ja ennen kaikkea steinerkoulu jätti minut luottavaisen avoimeksi elämälle ja sen monille, erilaisille mahdollisuuksille.

Nelli Nelson

PS. Esikoisingleni "Tuhat vuotta sitten" ilmestyi huhtikuussa.
Linkki: https://open.spotify.com/track/2ZxIyy17AyWSO9A4Afy0Cv?si=JTt_MYlaS3KS8tFf7Em9DA

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu teki vaikutuksen

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset.

Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppimista mo…

Kokanderin koulumuistot

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.
Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni m…

Steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni

Tällä hetkellä arvostan eniten sitä, että saatoin lapsena koulussa olla täysin oma itseni. Silloin en tiennyt, mitä omana itsenä oleminen tarkoittaa, minä vain olin.  Vuonna 1955 äitini Kerttu Raunela oli Helsingissä iltalukiossa. Hän oli 17-vuotias ja rahoitti opintojaan Valtion Puhelimessa. Hänen työkaverinsa oli laittanut lapsensa vasta perustettuun Helsingin Rudolf Steiner -kouluun, ja äitini sai kuulla tarinoita siitä, mitä lapset steinerkoulussa kokivat. Äidilläni oli vahva tunne siitä, että steinerkoulu olisi ollut hänen koulunsa, kansakoulu ja oppikoulu olivat tuntuneet kovin tylsiltä. Tuolloin syntyi ajatus siitä, että joskus tulevaisuudessa omat lapset menisivät steinerkouluun.

Tuosta ajasta on jo kauan. Jotenkin on kuitenkin mukava ajatella, että oma steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni, se on kestänyt yhtä kauan kuin Suomessa on steinerkouluja ollut.


Veljeni aloitti Porin seudun steinerkoulussa pioneeriluokalla vuonna 1985, minä aloitin vuotta myöhemmin. …