Siirry pääsisältöön

Elisa Malik - "true steiner"


Lämpimimmät muistot steinerkoulusta Elisalla ovat eskarivuodesta. Silloin puraisi käsityökärpänen, joka on jatkunut erilaisin askarteluin näihin päiviin ja YouTube videoihin asti.

Elisa säteilee videolla ja esittelee aamurutineja, bullet journaliaan, hupsuja haasteita, kokkaustuokioita poikaystävän kanssa. Videot ovat rehellisiä ja hassuja, iloisia ja arkisia. Hän on yksi näitä uuden ajan ihmeitä, vloggaava ihminen, jonka edesottamuksia seurataan. Elisa Malikin kanavalla YouTubessa on 88 tuhatta tilaajaa. Tammikuussa Elisa kävi pokkaamassa Kultaisen Venlan osallistuttuaan parhaaksi lasten- ja nuorten ohjelmaksi äänestettyyn YLE:n Metsähaasteeseen.

Elisa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Rudolf Steiner -koulusta keväällä 2016. Sittemmin hän on keskittynyt tubettamiseen, yli 200 videon verran.

– Youtube videoiden teko on ollut helppoa kun on koulussa oppinut luovuutta ja käsillä tekemistä, toteaa Elisa, joka on omasta mielestään kyllä melko “true steiner”, koska steinerkoulupolku alkoi jo eskarissa.
– Poikaystäväni Tapsa tuli steineriin vasta lukioon, niin että ainakin siihen verrattuna, Elisa nauraa.

Steinerkouluvuosista on parhaiten jäänyt mieleen näytelmät viidennellä, kahdeksannella ja lukion toisella. Myös luokan kanssa tehdyt reissut niin ulkomaille kuin kotimaahankin ovat olleet ikimuistoisia.
– Reissuihin liittyi usein paljon varainhankintaa, sukkien myymistä ja sen sellaista. Se oli kyllä tosi hauskaa sekin.

Lämpimimmät muistot steinerkoulusta Elisalla ovat eskarivuodesta. Silloin Elisaa puraisi käsityökärpänen, joka on jatkunut erilaisin askarteluin näihin päiviin ja YouTube videoihin asti.
– Mun ensimmäiset videot oli just kaikenlaista askartelua, ja vieläkin mä teen mun videoissa erilaisia juttuja käsillä. Oikeastaan innostuin yläkoulussa YouTube-videoista, musta oli hienoa kun ihminen puhui kameralle ja halusin kokeilla sitä itsekin.

Steinerkoulu antoi eväitä itse tekemiseen.
– Luokkamme kuvasi aina paljon, teimme joistain näytelmistä videotraileritkin. Mutta muuten kuvankäsittelyä ja sen sellaista oli aika vähän.

Maailma muuttuu niin kiivasta vauhtia, että Elisa on huomannut nuorempien sisarustensa kautta, että heillä on koulussa jo enemmän digihommia kuin hänellä.
– Pikkuveljeni teki biologian esitelmän kavereidensa kanssa uutisvideona. Tosin mä kyllä leikkasin sen kun tuli luvattua.

Elisa teki ensimmäisen videonsa 2013. Se sattui hyvään saumaan, Suomessa tubetus oli juuri kasvamassa rytinällä. Seuraavana kesänä seuraajien määrä nousi äkkiä 20 tuhannella.
– Se on huikea määrä. Ei tuota seuraajien määrää oikein osaa tajuta, ei silloin, eikä nytkään. Joskus jos puhuu livenä sadalle ihmiselle, niin sekin tuntuu jo tosi paljolta.

Elisa aloitti tubettamisen kuten kaikki, innostuksesta ja itse oppien. Aluksi videoita tehtiin huviksi, nyt tubettamisesta on tullut ammatti, jonka tuotoilla maksetaan vuokrat ja eläminen.

– Onhan se tietysti muuttanut suhdetta tähän hommaan. Nyt tää on työtä, mutta tosi kivaa työtä. Olen tosi kiitollinen siitä että mä voin tehdä tätä.
– Pääasiassa tubettaja on sisällöntuottaja, joka tekee lähes kaiken itse: ideoi, toteuttaa, kuvaa, editoi ja jakaa, huolehtii omasta brändistään ja markkinoinnista.
– Tubettajan ammatissa pitää olla koko ajan esillä. Jos et kahteen viikkoon julkaise mitään, sinut unohdetaan. Siksi irtautuminen töistä on joskus hankalaa - etenkin kun juuri lomilta syntyy parasta sisältöä kanavalle, jolloin loma onkin työtä.

Nuorelle tubettajalle on tärkeää verkostoitua muiden tekijöiden kanssa. Sosiaalinen puoli ja toiset ihmiset on ihana asia. Elisakin tekee nykyään osan videoistaan yhdessä poikaystävänsä Tapsan kanssa.

Oman polun löytäminen elämässä kuitenkin mietityttää toisinaan. Mutta Elisa luottaa omiin kykyihinsä
– Ei sitä tiedä miten kauan YouTube on tää juttu, katoaako se joskus. Muutaman vuoden kuluttua voi olla edessä jo ihan uudet kuviot, pohtii Elisa ja ajattelee että tulevaisuuden työ voisi kuitenkin löytyä media-alalta.
– Mä rakastan videoiden editoimista. Se on mun juttu.





Teksti: Pia Pale

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu. Paras päätös.

Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  Päätös laittaa lapsemme steinerkouluun oli yksi elämämme parhaimmista päätöksistä. Olimme ajatelleet asiaa jonkin aikaa ja käytyämme steinerkoulun järjestämässä seminaarissa, jossa silloinen rehtori Meri Arni-Kauttu sanoi vaikuttavassa puheessaan, että jos haluaa lapsensa olevan mahdollisimman pitkään lapsi, on steinerkoulu oikea paikka.  Asia oli sillä selvä. Liikutuksen vallassa kävelimme kotiin seminaarista ja päätös oli tehty. Lapsemme aloittivat 0-luokalta eli esikoulusta ja jo silloin saimme huomata steinerkoulun olevan enemmän kuin koulu, se on yhteisö, johon on ilo kuulua. Olemme saaneet lapsillemme niin sydämelliset ja osaavat opettajat kuin vain voi toivoa. Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  Lapsemme ovat ny

Steinerkoulu, meidän tarinamme

Oppilaat joutuvat opettelemaan itsenäistä ajattelua ja ryhmässä toimimista. Se on varmasti antanut kaikille itseluottamusta ja rohkeutta elämään. Silloin olimme idealisteja. Ajattelimme, että steinerkoulu on erilainen: tavoitteena yksilö, yksilön ominaisuuksien hyväksyminen ja tukemien. Vaihtoehtona, niin ajattelimme, oli normikoulu, jossa tietty formaatti istutetaan jokaiseen yksilöön. Kaksi lasta oli jo tavallisessa koulussa. Kolmas, neljäs ja viides lapsi pantiin steinerkouluun. Tämä oli jossain määrin työlästä. Koulumatka oli 17 km. Kuljetus piti järjestää omalla autolla. Meillä oli tosin iso auto. Siihen mahtui matkan varrelta kolme muutakin lasta. Yksi näistä oli perheestä, jossa vanhemmat lähtivät aikaisin aamulla töihin. Tämä poika piti usein hakea sängystä asti. Ennen pitkää selvisi, että ei steinerkoulu niin ruusuinen ole. Luokan menestys ja laatu riippuu opettajasta – ja koulusta. Ei mikään elämässä ole helppoa. Kun nuorimmat lapsemme olivat 9, 13 ja 15 vuotta, m

Miksi steinerkoulu?

Steinerkoulussa tärkeää minulle on: rauha ja leikki. Minä olen Hanna, Kopran Hanna. Minulla on lapset 1., 2. ja 4. luokalla Lahden Steinerkoulussa ja kummiluokkana 11. luokka – sillä olen koulun johtokunnassa. Meille steinerkoulu oli lähinnä valinta siten että: Helsingissäkö vaiko missä. Sillä asuimme vielä 8 vuotta sitten synnyinkaupungissani. Minä olen käynyt Helsingin, eli Suomen ensimmäisessä, steinerkoulussa eskarista 12. luokkaan. Ylioppilaaksi kirjoitin Eiran iltalukion Taka-Töölöön päivälinjalta, töiden ohessa. Mieheni ja muu nk. ydinperheeni ovatkin sitten käyneet Lahden Steinerkoulua. Kuten kummilapseni ja lasteni kummisedät. Anoppi on ollut tarhalla töissä ja itse sain olla mukana tarhan vanhempainyhdistyksen huikeassa prosessissa, jonka muut kerkesivät kyllä aloittamaan, mutta minä ja muutama muu saimme olla lahjoituspäätöksen tehneessä yhdistyksen hallituksessa. Kun muutimme Lah… tai muutimme Lahteen, koska täällä oli mm. tuttu päiväkoti (henkilökuntineen) ja koulu