Siirry pääsisältöön

Steinerkoululainen, joka neuloi itselleen ammatin


Steinerkoulu on antanut minulle itseluottamusta. Ei oikeastaan koskaan tule sellaista tilannetta, ettenkö ajattelisi että kyllä minä tähän pystyn ja tämän osaan – ja jos en osaa, niin opettelen. 

Kun Veera Välimäki aloitti steinerkoulun kolmannella luokalla, häntä jännitti eniten, että miten käy kun muut osaavat neuloa ja hän ei. Eipä arvannut, että neulomisesta ja neuleiden suunnittelusta tulisi hänelle vielä joskus ammatti. Ja että hänellä olisi faneja amerikoissa asti.

- Muistan sen tunteen elävästi. Suunnittelin todella yksinkertaisen mallin, koska ajattelin että värin vaihto on kauhean vaikeata. Kun sitten pääsin työssä vauhtiin, huomasin että neulominen olikin ihan helppoa ja minua harmitti kun piti sitten seurata loppuun asti niin tylsää mallia, muistelee Veera kolmannen luokan kokemuksiaan Porissa.

Koulun jälkeen Veeran tie vei arkkitehtuuria opiskelemaan. Ensimmäisen lapsen synnyttyä hän etsi käsilleen jotakin tekemistä, jota voisi tehdä aina kun aikaa perheen äidin hommista liikenisi, ja löysi neulepuikot. Kun mieleisiä neulemalleja ei löytynyt hän alkoi suunnitella niitä itse.

- Jos aika ei olisi tällainen, että blogin pitäminen ja kuvien jakaminen on näin helppoa, tämä homma ei olisi kasvanut näin isoksi, toteaa Veera. 100% rain -blogissaan hän alkoi jakaa mallejaan kuvina ja ohjeina. Verkkoalusta mahdollisti myös kaupan tekemisen – jolloin Veerasta tuli design-kauppias. Vuodesta
2008 alkaen ilmestynyt englanninkielinen blogi on kerännyt lukijoita ja asiakkaita ympäri maailmaa.

Blogin menestyksen johdosta kustantaja otti yhteyttä ja ehdotti kirjaa. Nyt kirjoja on syntynyt jo kaksi – Lankaleikki ja Huivileikki (Atena), joista ensimmäinen on mennyt jo myös Yhdysvaltain markkinoille. Atlantin takana neuleet ovat iso bisnes. Pari vuotta sitten vuoden käsityöläiseksi valittu Veera voi vain hämmästellä kuinka nopeasti asiat ovat edenneet.

Veeran selkeät neulemallit ovat herättäneet ihastusta laajasti. Etenkin neuleisiin täysin hurahtaneiden,  eli kuten he itse itseään kutsuvat HC neulojien, keskuudessa hän on kansainväisesti tunnettu julkkis.

- On ihanaa, kun ihmiset ottavat hihasta kiinni ja kertovat tai näyttävät mitä ovat tehneet minun ohjeillani. Ehkä hienointa tässä hommassa on se, että saa ihmiset ihmiset tekemään itse käsillään, houkuteltua heidät kokeilemaan jotakin uutta ja pois näyttöpäätteen ääreltä, sanoo Veera hymyillen samalla kun kirjoittaa nimikirjoituksia uusimman kirjansa julkaisutilaisuudessa.

Nyt Veera asuu perheineen Karjalohjalla, maaseudun rauhassa.
- Omat kokemukseni steinerkoulusta olivat niin hyviä, että halusin omatkin lapset sinne. Minä olen itse ollut kummassakin koulumuodossa ja valitsin steinerkoulun. Lapseni ovat nyt 1. ja 3.luokalla (vuonna 2014) Sammatin
vapaassa kyläkoulussa – ja se on niin oikea paikka heille! Täällä on muutenkin kaikki maaseudun edut ja silti Helsinki on lähellä, kehuu Veera kotiseutuaan.

- Steinerkoulu on antanut minulle itseluottamusta. Ei oikeastaan koskaan tule sellaista tilannetta, ettenkö ajattelisi että kyllä minä tähän pystyn ja tämän osaan – ja jos en osaa, niin opettelen. Veeran kirjat ovat malliesimerkkiejä ’alustaloppuun’ työstä. Sen lisäksi, että hän on suunnitellut neulemallit, on hän tietenkin neulonut ne, kuvannut – joko itsensä, lapsiensa tai ystäviensä päällä, kirjoittanut ohjeet ja taittanut koko kirjan painokuntoon. 
- Kai se kirjansitominenkin menisi, tehtiinhän sitäkin steinerkoulussa
muistelee Veera.

Teksti ja kuva: Pia Pale
Kirjoitus on julkaistu Steinerkasvatus-lehdessä 4/2014

Veeran blogi:

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu. Paras päätös.

Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  Päätös laittaa lapsemme steinerkouluun oli yksi elämämme parhaimmista päätöksistä. Olimme ajatelleet asiaa jonkin aikaa ja käytyämme steinerkoulun järjestämässä seminaarissa, jossa silloinen rehtori Meri Arni-Kauttu sanoi vaikuttavassa puheessaan, että jos haluaa lapsensa olevan mahdollisimman pitkään lapsi, on steinerkoulu oikea paikka.  Asia oli sillä selvä. Liikutuksen vallassa kävelimme kotiin seminaarista ja päätös oli tehty. Lapsemme aloittivat 0-luokalta eli esikoulusta ja jo silloin saimme huomata steinerkoulun olevan enemmän kuin koulu, se on yhteisö, johon on ilo kuulua. Olemme saaneet lapsillemme niin sydämelliset ja osaavat opettajat kuin vain voi toivoa. Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  Lapsemme ovat ny

Steinerkoulu, meidän tarinamme

Oppilaat joutuvat opettelemaan itsenäistä ajattelua ja ryhmässä toimimista. Se on varmasti antanut kaikille itseluottamusta ja rohkeutta elämään. Silloin olimme idealisteja. Ajattelimme, että steinerkoulu on erilainen: tavoitteena yksilö, yksilön ominaisuuksien hyväksyminen ja tukemien. Vaihtoehtona, niin ajattelimme, oli normikoulu, jossa tietty formaatti istutetaan jokaiseen yksilöön. Kaksi lasta oli jo tavallisessa koulussa. Kolmas, neljäs ja viides lapsi pantiin steinerkouluun. Tämä oli jossain määrin työlästä. Koulumatka oli 17 km. Kuljetus piti järjestää omalla autolla. Meillä oli tosin iso auto. Siihen mahtui matkan varrelta kolme muutakin lasta. Yksi näistä oli perheestä, jossa vanhemmat lähtivät aikaisin aamulla töihin. Tämä poika piti usein hakea sängystä asti. Ennen pitkää selvisi, että ei steinerkoulu niin ruusuinen ole. Luokan menestys ja laatu riippuu opettajasta – ja koulusta. Ei mikään elämässä ole helppoa. Kun nuorimmat lapsemme olivat 9, 13 ja 15 vuotta, m

Miksi steinerkoulu?

Steinerkoulussa tärkeää minulle on: rauha ja leikki. Minä olen Hanna, Kopran Hanna. Minulla on lapset 1., 2. ja 4. luokalla Lahden Steinerkoulussa ja kummiluokkana 11. luokka – sillä olen koulun johtokunnassa. Meille steinerkoulu oli lähinnä valinta siten että: Helsingissäkö vaiko missä. Sillä asuimme vielä 8 vuotta sitten synnyinkaupungissani. Minä olen käynyt Helsingin, eli Suomen ensimmäisessä, steinerkoulussa eskarista 12. luokkaan. Ylioppilaaksi kirjoitin Eiran iltalukion Taka-Töölöön päivälinjalta, töiden ohessa. Mieheni ja muu nk. ydinperheeni ovatkin sitten käyneet Lahden Steinerkoulua. Kuten kummilapseni ja lasteni kummisedät. Anoppi on ollut tarhalla töissä ja itse sain olla mukana tarhan vanhempainyhdistyksen huikeassa prosessissa, jonka muut kerkesivät kyllä aloittamaan, mutta minä ja muutama muu saimme olla lahjoituspäätöksen tehneessä yhdistyksen hallituksessa. Kun muutimme Lah… tai muutimme Lahteen, koska täällä oli mm. tuttu päiväkoti (henkilökuntineen) ja koulu