Sata tarinaa steinerkasvatuksesta

Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä. Peruskoulun jälkeen olin hieman hukassa ja murrosikä oli vielä pahasti kesken. Koulunkäynti pohjois-savolaisessa maalaiskoulussa oli sujunut kohtalaisesti, mutta en ollut kuitenkaan koskaan löytänyt intohimoa oppimiseen sieltä. Peruskoulun loppupuolella mietin lukiovaihtoehtoja. Isä oli nähnyt lehdessä mainoksen Kuopion steinerlukiosta. Hän ehdotti, että hakisin kyseiseen kouluun. Luin kirjan steinerpedagogiikasta ja innostuin. Kävin haastattelussa Kuopion steinerkoulu Virkkulassa ja tulevana syksynä, vuonna 2000, aloitinkin opinnot siellä.  Nautin monella tapaa olostani steinerkoulussa, vaikka alkutaival oli etsivä ja sopeutumiseen meni aikaa. Pidin steinerkoulun kodinomaisesta tunnelmasta, sen tarjoamista lukuisista taideaineista, erikoisista ja kiinnostavista opettajista, todella maittavasta luomuruuasta...

Pelkkä kirjasta luku kun ei meinannut päähän tarttua kaiken sen itse luomisen ja tekemisen jälkeen. Aloitin itse Kuopion steinerkoulussa 1997. Kouluvalinta tuntui luontaiselta, käsillä tekeminen on aina ollut minun juttuni. Omat lapseni pääsivät steinerpäiväkotiin ja esikouluun vuonna 2016, ja vuonna 2017 esikoiseni aloitti ensimmäisen luokan Kuopion steinerkoulussa. Valinta oli helppo, halusin tarjota lapselleni samaa kuin mitä itse olen saanut. Erityisesti "kyläkoulumainen luonne" keskellä kaupunkia ja yksilökeskeinen ajattelumalli olivat valintaa helpottavia asioita. Perheemme "uus-steineri" isukki on käynyt pientä kyläkoulua aikoinaan ja näki koulun pienemmän koon suurena hyötynä. Steinerkoulussa on syntynyt luotettava luokkayhteisö, jossa myös vanhemmat tuntevat toisensa. Myös nykypäivän luonne, joka ajaa lasta nuoruuteen yhä aiemmin tuntuu olevan poissa, kun katselee mitä kaikkea steinerkoulu, esikoulu ja päiväkoti tarjoaa lapsille. Stenerkasvatuksen ...