Siirry pääsisältöön

Sain henkistä vahvuutta steinerkoulusta


Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä.

Peruskoulun jälkeen olin hieman hukassa ja murrosikä oli vielä pahasti kesken. Koulunkäynti pohjois-savolaisessa maalaiskoulussa oli sujunut kohtalaisesti, mutta en ollut kuitenkaan koskaan löytänyt intohimoa oppimiseen sieltä. Peruskoulun loppupuolella mietin lukiovaihtoehtoja. Isä oli nähnyt lehdessä mainoksen Kuopion steinerlukiosta. Hän ehdotti, että hakisin kyseiseen kouluun. Luin kirjan steinerpedagogiikasta ja innostuin. Kävin haastattelussa Kuopion steinerkoulu Virkkulassa ja tulevana syksynä, vuonna 2000, aloitinkin opinnot siellä. 

Nautin monella tapaa olostani steinerkoulussa, vaikka alkutaival oli etsivä ja sopeutumiseen meni aikaa. Pidin steinerkoulun kodinomaisesta tunnelmasta, sen tarjoamista lukuisista taideaineista, erikoisista ja kiinnostavista opettajista, todella maittavasta luomuruuasta sekä ihmislähtöisestä ilmapiiristä. Koen, että jollain tapaa elvyin noina vuosina. 

Steinerkoulun opetusmetodit olivat minulle sopivia. Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä. Opin tutkimaan ja kokeilemaan asioita sekä ajattelemaan itsenäisesti. Minusta kai tuli jonkinlainen totuuden ja kauneuden etsijä. 

Taideaineista, varsinkin kuvanveistosta, taidehistoriasta ja sanataiteesta, pidin valtavasti. Oppitunneilla koin hetkiä, jolloin tavallisessa peruskoulussa kadonnut luovuuteni alkoi kukoistaa. Löysin jonkun hyvin merkittävän osan itsestäni noina hetkinä. Ja kehittymistä tapahtui vielä monta vuotta opetuksen jälkeenkin. 

Keskityin steinerkoulussa enemmänkin taideaineisiin ja lukuaineet jäivät vähemmälle huomiolle. Kun ylioppilaskirjoitukset alkoivat koputella ovelle, huomasin joissakin opettajissa pientä huolta sen suhteen, miten ylioppilaskirjoitukseni tulevat sujumaan. Ymmärsin opettajien huolen, koska en todellakaan ollut näyttänyt kykyjäni matikan tai ruotsin tunnilla. Itse olin kuitenkin hyvin rauhallinen asian suhteen. 13.luokkaa eli ylioppilasvuotta edeltävänä kesänä panostin tuleviin kirjoituksiin opiskelemalla itsenäisesti. Aiemmin mainitsemani Itseoppivuuteni ja -ohjautuvuuteni avulla selvisin ylioppilaskirjoituksista hyvin ja sain ylioppilaslakin vuonna 2004. 

En harrasta juurikaan jossittelua, koska uskon, että kaikki elämässä menee niin kuin on tarkoitettu. Silti olen joskus miettinyt, miten minulle olisi käynyt tavallisessa lukiossa. Olisiko sopeutunut luokattomaan, isoon kouluun ja ennen kaikkea, mitä tavallisessa lukiossa olo olisi tehnyt minun kadoksissa olleelle taiteellisuudelle? Olisiko se minulta vieläkin hukassa? 

Varmaksi tiedän kuitenkin sen, että steinerkoulu kasvatti minusta henkisesti vahvemman ja enemmän itseään tuntevan ihmisen. Ja ennen kaikkea steinerkoulu jätti minut luottavaisen avoimeksi elämälle ja sen monille, erilaisille mahdollisuuksille.

Nelli Nelson

PS. Esikoisingleni "Tuhat vuotta sitten" ilmestyi huhtikuussa.
Linkki: https://open.spotify.com/track/2ZxIyy17AyWSO9A4Afy0Cv?si=JTt_MYlaS3KS8tFf7Em9DA

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu on tavallinen asia

Steinerilaisuus on siis niitä ihan tavallisia asioita, joista istuva presidenttikin puhuu.
Steinerkoululaisuus voi parhaimmillaan olla sitä, että myöhemmissä elämän käännekohdissa mieleesi tulee aina se luokanopettaja, joka kulki mukanasi ensimmäisestä kouluun tutustumisesta aina yläluokille saakka. Opettaja, joka käytti aikaa tutustuakseen jokaiseen oppilaaseen ja heidän perheisiinsä. Opettaja, joka osasi kirjoittaa juuri sopivat sanat jokaisen oppilaan henkilökohtaiseen kevätrunoon ja joka oli sydämeltään läsnä koulun kaikenlaisissa, arkisissa hetkissä. Hän, jonka saatat aikuisena todeta yhdeksi elämäsi tärkeimmistä henkilöistä. Kuvitelkaa, sellaisen opettajan minä sain. Siis kiitos, Veli.

Steinerkoululaisuus on myös ekologisten arvojen oppimista. Se voi näkyä muun muassa siinä, että eräskin ala-asteella tehty tuoksupussi on yhä tallessa ja tuoksuu vielä ollessasi kolmekymppinen. Se on luonnon kunnioittamista ja luonnonmukaisuutta – kaupunkilaislapsena opin ymmärtämään muun muassa …

Muistelen kouluvuosiani steinerissa lämmöllä

Kaikki luokkakaverini eivät tosiaan haaveilleet taiteilijan urasta tai tarttuneet värikyniin mielellään, mutta vihkojen kuvittamisessa on kyse paremmasta oppimisesta.
Vihkotyöskentely, aamuruno, näytelmät, käsityöt, eurytmia, puuhuilut, jakso-opetus, luokkayhteisö, tutut opettajat, harjoittelut, matkat, leirit, itse tekeminen ja itse kokeminen.

Siinä muutama esimerkki seikoista, joita oli helppo listata steinerpedagogiikkaa kummasteleville, toisissa kouluissa opiskeleville kavereilleni lapsuudessa ja nuoruudessa. Silloin, kuten nykyäänkin, tunsin suurta ylpeyttä edustamastani erilaisesta koulumaailmasta, vaikken varmasti osannut vastata ihmettelijöille kertaakaan kysymykseen ”miksi”. Jos ei oikeita vastauksia, niin joitain oivalluksia aikuistuminen on tuonut näiden yksityiskohtien taakse.


Kirjoitin ylioppilaaksi Jyväskylän steinerlukiosta neljä vuotta sitten ja nyt takana on hyvä rupeama yliopisto-opintoja. Vietän tällä hetkellä opinnoistani välivuotta, jonka päätin pyhittää rakka…

Kokanderin koulumuistot

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.
Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni m…