Siirry pääsisältöön

Sain henkistä vahvuutta steinerkoulusta


Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä.

Peruskoulun jälkeen olin hieman hukassa ja murrosikä oli vielä pahasti kesken. Koulunkäynti pohjois-savolaisessa maalaiskoulussa oli sujunut kohtalaisesti, mutta en ollut kuitenkaan koskaan löytänyt intohimoa oppimiseen sieltä. Peruskoulun loppupuolella mietin lukiovaihtoehtoja. Isä oli nähnyt lehdessä mainoksen Kuopion steinerlukiosta. Hän ehdotti, että hakisin kyseiseen kouluun. Luin kirjan steinerpedagogiikasta ja innostuin. Kävin haastattelussa Kuopion steinerkoulu Virkkulassa ja tulevana syksynä, vuonna 2000, aloitinkin opinnot siellä. 

Nautin monella tapaa olostani steinerkoulussa, vaikka alkutaival oli etsivä ja sopeutumiseen meni aikaa. Pidin steinerkoulun kodinomaisesta tunnelmasta, sen tarjoamista lukuisista taideaineista, erikoisista ja kiinnostavista opettajista, todella maittavasta luomuruuasta sekä ihmislähtöisestä ilmapiiristä. Koen, että jollain tapaa elvyin noina vuosina. 

Steinerkoulun opetusmetodit olivat minulle sopivia. Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä. Opin tutkimaan ja kokeilemaan asioita sekä ajattelemaan itsenäisesti. Minusta kai tuli jonkinlainen totuuden ja kauneuden etsijä. 

Taideaineista, varsinkin kuvanveistosta, taidehistoriasta ja sanataiteesta, pidin valtavasti. Oppitunneilla koin hetkiä, jolloin tavallisessa peruskoulussa kadonnut luovuuteni alkoi kukoistaa. Löysin jonkun hyvin merkittävän osan itsestäni noina hetkinä. Ja kehittymistä tapahtui vielä monta vuotta opetuksen jälkeenkin. 

Keskityin steinerkoulussa enemmänkin taideaineisiin ja lukuaineet jäivät vähemmälle huomiolle. Kun ylioppilaskirjoitukset alkoivat koputella ovelle, huomasin joissakin opettajissa pientä huolta sen suhteen, miten ylioppilaskirjoitukseni tulevat sujumaan. Ymmärsin opettajien huolen, koska en todellakaan ollut näyttänyt kykyjäni matikan tai ruotsin tunnilla. Itse olin kuitenkin hyvin rauhallinen asian suhteen. 13.luokkaa eli ylioppilasvuotta edeltävänä kesänä panostin tuleviin kirjoituksiin opiskelemalla itsenäisesti. Aiemmin mainitsemani Itseoppivuuteni ja -ohjautuvuuteni avulla selvisin ylioppilaskirjoituksista hyvin ja sain ylioppilaslakin vuonna 2004. 

En harrasta juurikaan jossittelua, koska uskon, että kaikki elämässä menee niin kuin on tarkoitettu. Silti olen joskus miettinyt, miten minulle olisi käynyt tavallisessa lukiossa. Olisiko sopeutunut luokattomaan, isoon kouluun ja ennen kaikkea, mitä tavallisessa lukiossa olo olisi tehnyt minun kadoksissa olleelle taiteellisuudelle? Olisiko se minulta vieläkin hukassa? 

Varmaksi tiedän kuitenkin sen, että steinerkoulu kasvatti minusta henkisesti vahvemman ja enemmän itseään tuntevan ihmisen. Ja ennen kaikkea steinerkoulu jätti minut luottavaisen avoimeksi elämälle ja sen monille, erilaisille mahdollisuuksille.

Nelli Nelson

PS. Esikoisingleni "Tuhat vuotta sitten" ilmestyi huhtikuussa.
Linkki: https://open.spotify.com/track/2ZxIyy17AyWSO9A4Afy0Cv?si=JTt_MYlaS3KS8tFf7Em9DA

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu. Paras päätös.

Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  Päätös laittaa lapsemme steinerkouluun oli yksi elämämme parhaimmista päätöksistä. Olimme ajatelleet asiaa jonkin aikaa ja käytyämme steinerkoulun järjestämässä seminaarissa, jossa silloinen rehtori Meri Arni-Kauttu sanoi vaikuttavassa puheessaan, että jos haluaa lapsensa olevan mahdollisimman pitkään lapsi, on steinerkoulu oikea paikka.  Asia oli sillä selvä. Liikutuksen vallassa kävelimme kotiin seminaarista ja päätös oli tehty. Lapsemme aloittivat 0-luokalta eli esikoulusta ja jo silloin saimme huomata steinerkoulun olevan enemmän kuin koulu, se on yhteisö, johon on ilo kuulua. Olemme saaneet lapsillemme niin sydämelliset ja osaavat opettajat kuin vain voi toivoa. Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  Lapsemme ovat ny

Steinerkoulu, meidän tarinamme

Oppilaat joutuvat opettelemaan itsenäistä ajattelua ja ryhmässä toimimista. Se on varmasti antanut kaikille itseluottamusta ja rohkeutta elämään. Silloin olimme idealisteja. Ajattelimme, että steinerkoulu on erilainen: tavoitteena yksilö, yksilön ominaisuuksien hyväksyminen ja tukemien. Vaihtoehtona, niin ajattelimme, oli normikoulu, jossa tietty formaatti istutetaan jokaiseen yksilöön. Kaksi lasta oli jo tavallisessa koulussa. Kolmas, neljäs ja viides lapsi pantiin steinerkouluun. Tämä oli jossain määrin työlästä. Koulumatka oli 17 km. Kuljetus piti järjestää omalla autolla. Meillä oli tosin iso auto. Siihen mahtui matkan varrelta kolme muutakin lasta. Yksi näistä oli perheestä, jossa vanhemmat lähtivät aikaisin aamulla töihin. Tämä poika piti usein hakea sängystä asti. Ennen pitkää selvisi, että ei steinerkoulu niin ruusuinen ole. Luokan menestys ja laatu riippuu opettajasta – ja koulusta. Ei mikään elämässä ole helppoa. Kun nuorimmat lapsemme olivat 9, 13 ja 15 vuotta, m

Miksi steinerkoulu?

Steinerkoulussa tärkeää minulle on: rauha ja leikki. Minä olen Hanna, Kopran Hanna. Minulla on lapset 1., 2. ja 4. luokalla Lahden Steinerkoulussa ja kummiluokkana 11. luokka – sillä olen koulun johtokunnassa. Meille steinerkoulu oli lähinnä valinta siten että: Helsingissäkö vaiko missä. Sillä asuimme vielä 8 vuotta sitten synnyinkaupungissani. Minä olen käynyt Helsingin, eli Suomen ensimmäisessä, steinerkoulussa eskarista 12. luokkaan. Ylioppilaaksi kirjoitin Eiran iltalukion Taka-Töölöön päivälinjalta, töiden ohessa. Mieheni ja muu nk. ydinperheeni ovatkin sitten käyneet Lahden Steinerkoulua. Kuten kummilapseni ja lasteni kummisedät. Anoppi on ollut tarhalla töissä ja itse sain olla mukana tarhan vanhempainyhdistyksen huikeassa prosessissa, jonka muut kerkesivät kyllä aloittamaan, mutta minä ja muutama muu saimme olla lahjoituspäätöksen tehneessä yhdistyksen hallituksessa. Kun muutimme Lah… tai muutimme Lahteen, koska täällä oli mm. tuttu päiväkoti (henkilökuntineen) ja koulu