Sain henkistä vahvuutta steinerkoulusta

Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä.

Peruskoulun jälkeen olin hieman hukassa ja murrosikä oli vielä pahasti kesken. Koulunkäynti pohjois-savolaisessa maalaiskoulussa oli sujunut kohtalaisesti, mutta en ollut kuitenkaan koskaan löytänyt intohimoa oppimiseen sieltä. Peruskoulun loppupuolella mietin lukiovaihtoehtoja. Isä oli nähnyt lehdessä mainoksen Kuopion steinerlukiosta. Hän ehdotti, että hakisin kyseiseen kouluun. Luin kirjan steinerpedagogiikasta ja innostuin. Kävin haastattelussa Kuopion steinerkoulu Virkkulassa ja tulevana syksynä, vuonna 2000, aloitinkin opinnot siellä. 

Nautin monella tapaa olostani steinerkoulussa, vaikka alkutaival oli etsivä ja sopeutumiseen meni aikaa. Pidin steinerkoulun kodinomaisesta tunnelmasta, sen tarjoamista lukuisista taideaineista, erikoisista ja kiinnostavista opettajista, todella maittavasta luomuruuasta sekä ihmislähtöisestä ilmapiiristä. Koen, että jollain tapaa elvyin noina vuosina. 

Steinerkoulun opetusmetodit olivat minulle sopivia. Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä. Opin tutkimaan ja kokeilemaan asioita sekä ajattelemaan itsenäisesti. Minusta kai tuli jonkinlainen totuuden ja kauneuden etsijä. 

Taideaineista, varsinkin kuvanveistosta, taidehistoriasta ja sanataiteesta, pidin valtavasti. Oppitunneilla koin hetkiä, jolloin tavallisessa peruskoulussa kadonnut luovuuteni alkoi kukoistaa. Löysin jonkun hyvin merkittävän osan itsestäni noina hetkinä. Ja kehittymistä tapahtui vielä monta vuotta opetuksen jälkeenkin. 

Keskityin steinerkoulussa enemmänkin taideaineisiin ja lukuaineet jäivät vähemmälle huomiolle. Kun ylioppilaskirjoitukset alkoivat koputella ovelle, huomasin joissakin opettajissa pientä huolta sen suhteen, miten ylioppilaskirjoitukseni tulevat sujumaan. Ymmärsin opettajien huolen, koska en todellakaan ollut näyttänyt kykyjäni matikan tai ruotsin tunnilla. Itse olin kuitenkin hyvin rauhallinen asian suhteen. 13.luokkaa eli ylioppilasvuotta edeltävänä kesänä panostin tuleviin kirjoituksiin opiskelemalla itsenäisesti. Aiemmin mainitsemani Itseoppivuuteni ja -ohjautuvuuteni avulla selvisin ylioppilaskirjoituksista hyvin ja sain ylioppilaslakin vuonna 2004. 

En harrasta juurikaan jossittelua, koska uskon, että kaikki elämässä menee niin kuin on tarkoitettu. Silti olen joskus miettinyt, miten minulle olisi käynyt tavallisessa lukiossa. Olisiko sopeutunut luokattomaan, isoon kouluun ja ennen kaikkea, mitä tavallisessa lukiossa olo olisi tehnyt minun kadoksissa olleelle taiteellisuudelle? Olisiko se minulta vieläkin hukassa? 

Varmaksi tiedän kuitenkin sen, että steinerkoulu kasvatti minusta henkisesti vahvemman ja enemmän itseään tuntevan ihmisen. Ja ennen kaikkea steinerkoulu jätti minut luottavaisen avoimeksi elämälle ja sen monille, erilaisille mahdollisuuksille.

Nelli Nelson

PS. Esikoisingleni "Tuhat vuotta sitten" ilmestyi huhtikuussa.
Linkki: https://open.spotify.com/track/2ZxIyy17AyWSO9A4Afy0Cv?si=JTt_MYlaS3KS8tFf7Em9DA