Sata tarinaa steinerkasvatuksesta

2019 tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen steinerkoulun perustamisesta. Kerron tässä omakohtaisia kokemuksia Rovaniemen seudun steinerkouluyhdistyksen syntyvaiheista 1980-luvun alkupuolella. Tämä näkökulma on vain yksi säde koko tarinasta. Steinerkoulut syntyvät vanhempien tahtojen summasta. Rovaniemen steinerkoulun taustalla on poikkeuksellisen voimakas vanhempien tahdonvirike. Lastentarhanopettaja Aino Kamusen työllä on tärkeä merkitys Rovaniemen steinerkoulun historiassa. Teksti: Eeva Snellman 1.8.2019  Esikoistani odottaessani vuonna 1980 suoritin samanaikaisesti kasvatustieteiden aineopintoja Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Käsityönopettaja-ystäväni houkuttamana lähdin nukkekurssille setlementtiliike Rovalan kansalaisopistoon. Aino Kamusen ohjauksessa työstin steinerpedagogisen nuken, joka sai nimekseen Rauha. Rauhan kaksisävyiset kellanvaaleat hiukset tein Ainon keritsemistä, kehräämistä ja kasveilla värjäämistä villalangoista. Nukkeja tehdessämme Aino luk...

Steinerkoulu on antanut minulle itseluottamusta. Ei oikeastaan koskaan tule sellaista tilannetta, ettenkö ajattelisi että kyllä minä tähän pystyn ja tämän osaan – ja jos en osaa, niin opettelen.  Kun Veera Välimäki aloitti steinerkoulun kolmannella luokalla, häntä jännitti eniten, että miten käy kun muut osaavat neuloa ja hän ei. Eipä arvannut, että neulomisesta ja neuleiden suunnittelusta tulisi hänelle vielä joskus ammatti. Ja että hänellä olisi faneja amerikoissa asti. - Muistan sen tunteen elävästi. Suunnittelin todella yksinkertaisen mallin, koska ajattelin että värin vaihto on kauhean vaikeata. Kun sitten pääsin työssä vauhtiin, huomasin että neulominen olikin ihan helppoa ja minua harmitti kun piti sitten seurata loppuun asti niin tylsää mallia, muistelee Veera kolmannen luokan kokemuksiaan Porissa. Koulun jälkeen Veeran tie vei arkkitehtuuria opiskelemaan. Ensimmäisen lapsen synnyttyä hän etsi käsilleen jotakin tekemistä, jota voisi tehd...

Lämpimimmät muistot steinerkoulusta Elisalla ovat eskarivuodesta. Silloin puraisi käsityökärpänen, joka on jatkunut erilaisin askarteluin näihin päiviin ja YouTube videoihin asti. Elisa säteilee videolla ja esittelee aamurutineja, bullet journaliaan, hupsuja haasteita, kokkaustuokioita poikaystävän kanssa. Videot ovat rehellisiä ja hassuja, iloisia ja arkisia. Hän on yksi näitä uuden ajan ihmeitä, vloggaava ihminen, jonka edesottamuksia seurataan. Elisa Malikin kanavalla YouTubessa on 88 tuhatta tilaajaa. Tammikuussa Elisa kävi pokkaamassa Kultaisen Venlan osallistuttuaan parhaaksi lasten- ja nuorten ohjelmaksi äänestettyyn YLE:n Metsähaasteeseen. Elisa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Rudolf Steiner -koulusta keväällä 2016. Sittemmin hän on keskittynyt tubettamiseen, yli 200 videon verran. – Youtube videoiden teko on ollut helppoa kun on koulussa oppinut luovuutta ja käsillä tekemistä, toteaa Elisa, joka on omasta mielestään kyllä melko “true steiner”, koska steinerkoulupolku ...

Steinerilaisuus on siis niitä ihan tavallisia asioita, joista istuva presidenttikin puhuu. Steinerkoululaisuus voi parhaimmillaan olla sitä, että myöhemmissä elämän käännekohdissa mieleesi tulee aina se luokanopettaja, joka kulki mukanasi ensimmäisestä kouluun tutustumisesta aina yläluokille saakka. Opettaja, joka käytti aikaa tutustuakseen jokaiseen oppilaaseen ja heidän perheisiinsä. Opettaja, joka osasi kirjoittaa juuri sopivat sanat jokaisen oppilaan henkilökohtaiseen kevätrunoon ja joka oli sydämeltään läsnä koulun kaikenlaisissa, arkisissa hetkissä. Hän, jonka saatat aikuisena todeta yhdeksi elämäsi tärkeimmistä henkilöistä. Kuvitelkaa, sellaisen opettajan minä sain. Siis kiitos, Veli. Steinerkoululaisuus on myös ekologisten arvojen oppimista. Se voi näkyä muun muassa siinä, että eräskin ala-asteella tehty tuoksupussi on yhä tallessa ja tuoksuu vielä ollessasi kolmekymppinen. Se on luonnon kunnioittamista ja luonnonmukaisuutta – kaupunkilaislapsena opin ymmärtämään muun m...

Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä. Peruskoulun jälkeen olin hieman hukassa ja murrosikä oli vielä pahasti kesken. Koulunkäynti pohjois-savolaisessa maalaiskoulussa oli sujunut kohtalaisesti, mutta en ollut kuitenkaan koskaan löytänyt intohimoa oppimiseen sieltä. Peruskoulun loppupuolella mietin lukiovaihtoehtoja. Isä oli nähnyt lehdessä mainoksen Kuopion steinerlukiosta. Hän ehdotti, että hakisin kyseiseen kouluun. Luin kirjan steinerpedagogiikasta ja innostuin. Kävin haastattelussa Kuopion steinerkoulu Virkkulassa ja tulevana syksynä, vuonna 2000, aloitinkin opinnot siellä.  Nautin monella tapaa olostani steinerkoulussa, vaikka alkutaival oli etsivä ja sopeutumiseen meni aikaa. Pidin steinerkoulun kodinomaisesta tunnelmasta, sen tarjoamista lukuisista taideaineista, erikoisista ja kiinnostavista opettajista, todella maittavasta luomuruuasta...

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut. Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi. Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mieles...

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti.  Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset. Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun o...

Jokainen saa olla omanlaisensa, oppia asiat omassa järjestyksessä. Erilaisista paloista tulee kaunis kokonaisuus. Pienestä pitäen näet kuinka lapsi on täynnä uteliaisuutta, iloa, uskoa hyvään ja hyväksyy jokaisen erilaisuuden ajatellen sitä rikkautena. Esikoulun aikoihin yhtäkkiä tämä kaikki muuttuu. Ovi menee kiinni ja lapsi käpertyy omaan laatikkoonsa, sulkee ulkomaailman pois. Ensimmäisen luokan kohdalla tilanne on jo paha. On nähnyt ja kuullut ympärillä kaiken, erityisherkän piirteillä vielä voimakkaammin. Lapsi oireilee, lopettaa puhumisen lähes kokonaan, alkaa elää omassa sisäisessä maailmassaan. Käydään keskusteluja opettajan ja kuraattorin kanssa, muiden vanhempien kanssa jne. Tässä vaiheessa kun on lähes vuosi koulua takana alkaa vanhempana miettimään, että onko tämä vasta alkusoittoa; eikö ole nyt aika puhaltaa peli poikki ja miettiä vaihtoehtoja. Steinerkoulun ajatusmaailma, tapa toimia on tuttu ja koen että voisi olla hyvä tutustua siihen vaihtoehtoon. Ei siksi, että a...

Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  Päätös laittaa lapsemme steinerkouluun oli yksi elämämme parhaimmista päätöksistä. Olimme ajatelleet asiaa jonkin aikaa ja käytyämme steinerkoulun järjestämässä seminaarissa, jossa silloinen rehtori Meri Arni-Kauttu sanoi vaikuttavassa puheessaan, että jos haluaa lapsensa olevan mahdollisimman pitkään lapsi, on steinerkoulu oikea paikka.  Asia oli sillä selvä. Liikutuksen vallassa kävelimme kotiin seminaarista ja päätös oli tehty. Lapsemme aloittivat 0-luokalta eli esikoulusta ja jo silloin saimme huomata steinerkoulun olevan enemmän kuin koulu, se on yhteisö, johon on ilo kuulua. Olemme saaneet lapsillemme niin sydämelliset ja osaavat opettajat kuin vain voi toivoa. Opettajat todella välittävät oppilaistaan ja sydämen lämmöllä opettavat, ohjaavat, tukevat ja antavat heidän kasvaa juuri sellaisina kuin he ovat.  La...

Yhteistyö opettajan kanssa on ollut todella hyvää. Meillä on 4 lasta, joista kaksi on steinerkoululapsia. Tyttäreni sai koulusta paljon, myös lukivaikeuteen tukea. Yhteistyö opettajan kanssa oli todella hyvää. Koulussa on tehty paljon työtä sen eteen, että lapsellamme olisi vahva itsetunto, kyky erilaisuuden hyväksymiseen ja että hän löytäisi omat vahvuutensa. On mahtava tunne nähdä oman lapsensa kehittyvän näissä asioissa. Nykyään tyttäremme pärjää mainiosti ja elää jo omassa kodissaaan, jossa on arjessa mukana mm. koulusta mukaan tarttunut innostus kasvisruokaan. Oli päivänselvää että nuorin poikamme menisi heti kun mahdollista steinerpäiväkotiin ja sitten kouluun. Eetu on tällä hetkellä Lappeenrannan steinerkoulussa 3.luokalla. Aivan ihanan sattuman kautta hänellä on sama luokanopettaja kuin tyttärellämme oli. Olemme tästä hyvin onnellisia. Itse olen toiminut myös koulun johtokunnassa vanhempana. Sekin on ollut erittäin antoisaa. Kati Hämäläinen

Tällä hetkellä arvostan eniten sitä, että saatoin lapsena koulussa olla täysin oma itseni. Silloin en tiennyt, mitä omana itsenä oleminen tarkoittaa, minä vain olin.  Vuonna 1955 äitini Kerttu Raunela oli Helsingissä iltalukiossa. Hän oli 17-vuotias ja rahoitti opintojaan Valtion Puhelimessa. Hänen työkaverinsa oli laittanut lapsensa vasta perustettuun Helsingin Rudolf Steiner -kouluun, ja äitini sai kuulla tarinoita siitä, mitä lapset steinerkoulussa kokivat. Äidilläni oli vahva tunne siitä, että steinerkoulu olisi ollut hänen koulunsa, kansakoulu ja oppikoulu olivat tuntuneet kovin tylsiltä. Tuolloin syntyi ajatus siitä, että joskus tulevaisuudessa omat lapset menisivät steinerkouluun. Tuosta ajasta on jo kauan. Jotenkin on kuitenkin mukava ajatella, että oma steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni, se on kestänyt yhtä kauan kuin Suomessa on steinerkouluja ollut. Veljeni aloitti Porin seudun steinerkoulussa pioneeriluokalla vuonna 1985, minä aloitin ...

Oppilaat joutuvat opettelemaan itsenäistä ajattelua ja ryhmässä toimimista. Se on varmasti antanut kaikille itseluottamusta ja rohkeutta elämään. Silloin olimme idealisteja. Ajattelimme, että steinerkoulu on erilainen: tavoitteena yksilö, yksilön ominaisuuksien hyväksyminen ja tukemien. Vaihtoehtona, niin ajattelimme, oli normikoulu, jossa tietty formaatti istutetaan jokaiseen yksilöön. Kaksi lasta oli jo tavallisessa koulussa. Kolmas, neljäs ja viides lapsi pantiin steinerkouluun. Tämä oli jossain määrin työlästä. Koulumatka oli 17 km. Kuljetus piti järjestää omalla autolla. Meillä oli tosin iso auto. Siihen mahtui matkan varrelta kolme muutakin lasta. Yksi näistä oli perheestä, jossa vanhemmat lähtivät aikaisin aamulla töihin. Tämä poika piti usein hakea sängystä asti. Ennen pitkää selvisi, että ei steinerkoulu niin ruusuinen ole. Luokan menestys ja laatu riippuu opettajasta – ja koulusta. Ei mikään elämässä ole helppoa. Kun nuorimmat lapsemme olivat 9, 13 ja 15 vuotta, m...

Näen lapsestani, miten koulun tarjoama opetustapa sopii hänelle. Meidän perheen valinta Pyryn kohdalla oli luonnollisesti steinerkoulu, koska kaipasin koululta lapsen yksilöllistä kohtaamista, ihmisyyden tärkeyden esiin tuomista. Olin jo kolmen isomman lapsen kohdalla kokenut normikoulun opetustyylin. Pyry aloitti tarhan 3 -vuotiaana steinertarhassa ja jatkoi siellä eskariin. Perheemme arvosti tarhassa valmistettavaa luomukasvisruokaa ja arvoja, joilla lapsi kohdataan. Tarhassa syntyi useita hyviä kaverisuhteita, jotka jatkuvat nyt koulussa. Kouluruoka on myös ravitsevaa luomuruokaa. Pyryn luokalla on hyvä luokkahenki, koulua käydään mielellään ja luokan opettaja tuntee lapseni, ja se on minulle vanhempana tärkeää. Opetustapa on oppimiseen innostavaa ja herättelevää. Näen lapsestani, miten koulun tarjoama opetustapa sopii hänelle. Pyry käy nyt 2.luokkaa, jossa ei vielä painoteta älyllistä oppimista, vaan annetaan lapsen kasvaa henkisesti ja fyysisesti rauhassa. Ja mikä min...

Steinerkoulussa tärkeää minulle on: rauha ja leikki. Minä olen Hanna, Kopran Hanna. Minulla on lapset 1., 2. ja 4. luokalla Lahden Steinerkoulussa ja kummiluokkana 11. luokka – sillä olen koulun johtokunnassa. Meille steinerkoulu oli lähinnä valinta siten että: Helsingissäkö vaiko missä. Sillä asuimme vielä 8 vuotta sitten synnyinkaupungissani. Minä olen käynyt Helsingin, eli Suomen ensimmäisessä, steinerkoulussa eskarista 12. luokkaan. Ylioppilaaksi kirjoitin Eiran iltalukion Taka-Töölöön päivälinjalta, töiden ohessa. Mieheni ja muu nk. ydinperheeni ovatkin sitten käyneet Lahden Steinerkoulua. Kuten kummilapseni ja lasteni kummisedät. Anoppi on ollut tarhalla töissä ja itse sain olla mukana tarhan vanhempainyhdistyksen huikeassa prosessissa, jonka muut kerkesivät kyllä aloittamaan, mutta minä ja muutama muu saimme olla lahjoituspäätöksen tehneessä yhdistyksen hallituksessa. Kun muutimme Lah… tai muutimme Lahteen, koska täällä oli mm. tuttu päiväkoti (henkilökuntineen) ja koulu...

Pelkkä kirjasta luku kun ei meinannut päähän tarttua kaiken sen itse luomisen ja tekemisen jälkeen. Aloitin itse Kuopion steinerkoulussa 1997. Kouluvalinta tuntui luontaiselta, käsillä tekeminen on aina ollut minun juttuni. Omat lapseni pääsivät steinerpäiväkotiin ja esikouluun vuonna 2016, ja vuonna 2017 esikoiseni aloitti ensimmäisen luokan Kuopion steinerkoulussa. Valinta oli helppo, halusin tarjota lapselleni samaa kuin mitä itse olen saanut. Erityisesti "kyläkoulumainen luonne" keskellä kaupunkia ja yksilökeskeinen ajattelumalli olivat valintaa helpottavia asioita. Perheemme "uus-steineri" isukki on käynyt pientä kyläkoulua aikoinaan ja näki koulun pienemmän koon suurena hyötynä. Steinerkoulussa on syntynyt luotettava luokkayhteisö, jossa myös vanhemmat tuntevat toisensa. Myös nykypäivän luonne, joka ajaa lasta nuoruuteen yhä aiemmin tuntuu olevan poissa, kun katselee mitä kaikkea steinerkoulu, esikoulu ja päiväkoti tarjoaa lapsille. Stenerkasvatuksen ...