Siirry pääsisältöön

Kokanderin koulumuistot


Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.

Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.

Opin laskemaan itse keräämiäni kiviä avuksi käyttäen ja piirtämään täydellisen ympyrän. Keltainen vesiväri haisi pahalta, mutta oli suosikkini. Olin jo lapsena esteetikko ja kaikki kauneus koulussa teki oppimisen helpommaksi. Herkkänä tyttönä arvostin hiljaisuutta ja omaan tahtiin etenemistä, johon koulun ilmapiiri antoi luvan. 

Teininä olin mahdoton. Halusin vain parantaa maailman ja pidin kaikkea itselleni vaikeaa turhana. Keskityin kapinoimaan niitä oppiaineita ja opettajia vastaan, joissa en pärjännyt. Sain useana vuonna ehdot kielistä ja kerran liikunnastakin. Silti minun ei annettu luovuttaa. Kärsivällisesti opettajat kuuntelivat huutoani ja lukivat rivien välistä vahvuuksiani. Minulle annettiin luovuuttani ruokkivia ja ylläpitäviä erikoistehviä ja ratkottiin yhdessä ongelmia joihin törmäilyni oli johtanut. 

Kävin Helsingin Rudolf Steiner-koulua lukion 12-luokalle asti. Viimeiset vuodet osallistuin lähinnä äidinkielen, historia, uskonnon ja psykologian tunneille. Lintsasin paljon ja istuin Kluuvikadun Fazerilla juomassa kahvia, polttamassa tupakkaa ja lukemassa Viitaa ja Manneria. Tarkkailin ihmisiä ja tein havaintoja heistä, keräten materiaalia tuleviin töihini. 

Viisas äidinkielen opettajani otti minut käytävällä sivuun keväällä 1999 ja totesi ”tämä koulu ei ole ehkä oikea paikka sinulle. Et ole tyhmä, etkä edes laiska, mutta tuskin tulet pääsemään ylioppilaskirjoituksista läpi. Hae johonkin taidekouluun. Pääset varmasti”.
Hain keväällä -99 teatterikouluun ja pääsin sisään.

Steiner-koulu edustaa minulle ennen kaikkea elämän ja ihmisten kunnioittamista. Nöyryyttä sen ihmeen edessä, joka tekee meistä erilaisia. Tarkkaa kuuntelemista, näkemistä ja kasvun tukemista.
”Maasta versonnut on vilja tämä. Armaan aurinkoisen kypsyttämä. Rakas aurinko ja rakas maa - teitä emme tahdo unhoittaa”.




Helsingissä 19.3.2018
Jenni Kokander


Kuva: Kirsi Tuura

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu teki vaikutuksen

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti.  Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset. Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppim

AINO KAMUNEN JA MIMERKKI - LAPIN STEINERKOULUN ALKUVIRIKKEINÄ

2019 tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen steinerkoulun perustamisesta. Kerron tässä omakohtaisia kokemuksia Rovaniemen seudun steinerkouluyhdistyksen syntyvaiheista 1980-luvun alkupuolella. Tämä näkökulma on vain yksi säde koko tarinasta. Steinerkoulut syntyvät vanhempien tahtojen summasta. Rovaniemen steinerkoulun taustalla on poikkeuksellisen voimakas vanhempien tahdonvirike. Lastentarhanopettaja Aino Kamusen työllä on tärkeä merkitys Rovaniemen steinerkoulun historiassa. Teksti: Eeva Snellman 1.8.2019  Esikoistani odottaessani vuonna 1980 suoritin samanaikaisesti kasvatustieteiden aineopintoja Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Käsityönopettaja-ystäväni houkuttamana lähdin nukkekurssille setlementtiliike Rovalan kansalaisopistoon. Aino Kamusen ohjauksessa työstin steinerpedagogisen nuken, joka sai nimekseen Rauha. Rauhan kaksisävyiset kellanvaaleat hiukset tein Ainon keritsemistä, kehräämistä ja kasveilla värjäämistä villalangoista. Nukkeja tehdessämme Aino luki meille

Elisa Malik - "true steiner"

Lämpimimmät muistot steinerkoulusta Elisalla ovat eskarivuodesta. Silloin puraisi käsityökärpänen, joka on jatkunut erilaisin askarteluin näihin päiviin ja YouTube videoihin asti. Elisa säteilee videolla ja esittelee aamurutineja, bullet journaliaan, hupsuja haasteita, kokkaustuokioita poikaystävän kanssa. Videot ovat rehellisiä ja hassuja, iloisia ja arkisia. Hän on yksi näitä uuden ajan ihmeitä, vloggaava ihminen, jonka edesottamuksia seurataan. Elisa Malikin kanavalla YouTubessa on 88 tuhatta tilaajaa. Tammikuussa Elisa kävi pokkaamassa Kultaisen Venlan osallistuttuaan parhaaksi lasten- ja nuorten ohjelmaksi äänestettyyn YLE:n Metsähaasteeseen. Elisa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Rudolf Steiner -koulusta keväällä 2016. Sittemmin hän on keskittynyt tubettamiseen, yli 200 videon verran. – Youtube videoiden teko on ollut helppoa kun on koulussa oppinut luovuutta ja käsillä tekemistä, toteaa Elisa, joka on omasta mielestään kyllä melko “true steiner”, koska steinerkoulupolku