Siirry pääsisältöön

Kutsu


KUTSU, HAASTA, YLLYTÄ YSTÄVÄSI, TUTTAVASI, ENTINEN KOULUKAVERISI MUKAAN PROJEKTIIN! Voit käyttää esimerkiksi alla olevaa kirjettä apuna kun otat yhteyttä henkilöön, jonka tarinan haluaisit lukea tästä blogista!

Hei,

Ajattelin, että sinä olisit sopiva henkilö kertomaan omia kokemuksiasi steinerkoulusta tähän projektiin!

Steinerpedagogiikan 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi ollaan kokoamassa tarinoita, kokemuksia, muisteluita steinerkoulusta.

"100 tarinaa steinerkasvatuksesta" -blogin kautta halutaan kertoa 100 suomalaista aitoa, hyvää tarinaa steinerkasvatuksesta.

Minä haluaisin lukea sinun tarinasi sieltä! Olisi hienoa, jos sinä lähtisit mukaan!

Terveisin...




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoululainen, joka neuloi itselleen ammatin

Steinerkoulu on antanut minulle itseluottamusta. Ei oikeastaan koskaan tule sellaista tilannetta, ettenkö ajattelisi että kyllä minä tähän pystyn ja tämän osaan – ja jos en osaa, niin opettelen. 
Kun Veera Välimäki aloitti steinerkoulun kolmannella luokalla, häntä jännitti eniten, että miten käy kun muut osaavat neuloa ja hän ei. Eipä arvannut, että neulomisesta ja neuleiden suunnittelusta tulisi hänelle vielä joskus ammatti. Ja että hänellä olisi faneja amerikoissa asti.

- Muistan sen tunteen elävästi. Suunnittelin todella yksinkertaisen mallin, koska ajattelin että värin vaihto on kauhean vaikeata. Kun sitten pääsin työssä vauhtiin, huomasin että neulominen olikin ihan helppoa ja minua harmitti kun piti sitten seurata loppuun asti niin tylsää mallia, muistelee Veera kolmannen luokan kokemuksiaan Porissa.

Koulun jälkeen Veeran tie vei arkkitehtuuria opiskelemaan. Ensimmäisen lapsen synnyttyä hän etsi käsilleen jotakin tekemistä, jota voisi tehdä aina kun aikaa perheen äidin hommist…

Kokanderin koulumuistot

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.
Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni m…

Steinerkoulu teki vaikutuksen

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset.

Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppimista mo…