Siirry pääsisältöön

Ohjeita kirjoittajille

Ihanaa, että haluat jakaa tarinasi kanssamme!

Tässä muutama kysymys, jotka voivat auttaa sinua kirjoittamisessa.

Mieti suhdettasi steinerkasvatukseen vaikka näiden kysymysten kautta:
  • Mikä on se asia steinerkoulussa /-päiväkodissa, mitä sinä erityisesti arvostat? 
  • Mitä steinerkoulu/ -päiväkoti on tuonut sinun tai lastesi (lastenlastesi) elämään?
  • Miten näet steinerkasvatuksen vaikuttaneen omaan / lasten elämänpolkuun kouluaikojen jälkeen? 
  • Oletko joutunut luopumaan jostain, jotta saatoit valita steinerkasvatuksen lapsillesi? Tai omaksi uraksesi?
  • Miksi valitsit steinerkasvatuksen? Miten löysit sen? 
Voit kirjoittaa lyhyesti tai hieman pidemmästi.  Mitta ei ole määräävä. Julkaistavat jutut tiivistetään ja editoidaan, jos on tarvetta. Lähetämme pyydettäessä tarinan editoinnin jälkeen sinulle tarkastettavaksi ennen julkaisua.

Lähetä tarinasi mukana kuva itsestäsi, lapsistasi... Kuvan olisi hyvä olla tuore. Sen lisäksi voit lähettää kuvia menneiltä ajoilta elävöittämään tarinaasi. Lähettämällä kuvan vahvistat, että kuvassa olevilta henkilöiltä on kysytty julkaisulupa.

  • Voit kirjoittaa tarinan myös yhdessä vaikka perheenjäsenesi kanssa!
  • Och på svenska!
  • Or in English! 
Steinerkasvatuksen liitto pidättää itsellään oikeuden julkaista sivuston materiaalia myös muussa muodossa.

Lähetä tarina ja kuvat sähköpostilla osoitteeseen: liitto@steinerkasvatus.fi
Liitä mukaan yhteystietosi.
Kaunis kiitos jo etukäteen! Tehdään steinerkasvatus näkyväksi ja nostetaan hyvät kokemukset esiin!

Tarinoiden julkaisu aloitetaan alkuvuodesta 2018. Juttuja otetaan vastaan jatkuvasti!


Projektia hallinnoi:
Steinerkasvatuksen liitto
Yhteydeotot ja kysymykset:
Pia Pale
Toiminnanjohtaja
p. 0443588826
pia.pale@steinerkasvatus.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu on tavallinen asia

Steinerilaisuus on siis niitä ihan tavallisia asioita, joista istuva presidenttikin puhuu.
Steinerkoululaisuus voi parhaimmillaan olla sitä, että myöhemmissä elämän käännekohdissa mieleesi tulee aina se luokanopettaja, joka kulki mukanasi ensimmäisestä kouluun tutustumisesta aina yläluokille saakka. Opettaja, joka käytti aikaa tutustuakseen jokaiseen oppilaaseen ja heidän perheisiinsä. Opettaja, joka osasi kirjoittaa juuri sopivat sanat jokaisen oppilaan henkilökohtaiseen kevätrunoon ja joka oli sydämeltään läsnä koulun kaikenlaisissa, arkisissa hetkissä. Hän, jonka saatat aikuisena todeta yhdeksi elämäsi tärkeimmistä henkilöistä. Kuvitelkaa, sellaisen opettajan minä sain. Siis kiitos, Veli.

Steinerkoululaisuus on myös ekologisten arvojen oppimista. Se voi näkyä muun muassa siinä, että eräskin ala-asteella tehty tuoksupussi on yhä tallessa ja tuoksuu vielä ollessasi kolmekymppinen. Se on luonnon kunnioittamista ja luonnonmukaisuutta – kaupunkilaislapsena opin ymmärtämään muun muassa …

Muistelen kouluvuosiani steinerissa lämmöllä

Kaikki luokkakaverini eivät tosiaan haaveilleet taiteilijan urasta tai tarttuneet värikyniin mielellään, mutta vihkojen kuvittamisessa on kyse paremmasta oppimisesta.
Vihkotyöskentely, aamuruno, näytelmät, käsityöt, eurytmia, puuhuilut, jakso-opetus, luokkayhteisö, tutut opettajat, harjoittelut, matkat, leirit, itse tekeminen ja itse kokeminen.

Siinä muutama esimerkki seikoista, joita oli helppo listata steinerpedagogiikkaa kummasteleville, toisissa kouluissa opiskeleville kavereilleni lapsuudessa ja nuoruudessa. Silloin, kuten nykyäänkin, tunsin suurta ylpeyttä edustamastani erilaisesta koulumaailmasta, vaikken varmasti osannut vastata ihmettelijöille kertaakaan kysymykseen ”miksi”. Jos ei oikeita vastauksia, niin joitain oivalluksia aikuistuminen on tuonut näiden yksityiskohtien taakse.


Kirjoitin ylioppilaaksi Jyväskylän steinerlukiosta neljä vuotta sitten ja nyt takana on hyvä rupeama yliopisto-opintoja. Vietän tällä hetkellä opinnoistani välivuotta, jonka päätin pyhittää rakka…

Kokanderin koulumuistot

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.
Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni m…