Siirry pääsisältöön

Ohjeita kirjoittajille

Ihanaa, että haluat jakaa tarinasi kanssamme!

Tässä muutama kysymys, jotka voivat auttaa sinua kirjoittamisessa.

Mieti suhdettasi steinerkasvatukseen vaikka näiden kysymysten kautta:
  • Mikä on se asia steinerkoulussa /-päiväkodissa, mitä sinä erityisesti arvostat? 
  • Mitä steinerkoulu/ -päiväkoti on tuonut sinun tai lastesi (lastenlastesi) elämään?
  • Miten näet steinerkasvatuksen vaikuttaneen omaan / lasten elämänpolkuun kouluaikojen jälkeen? 
  • Oletko joutunut luopumaan jostain, jotta saatoit valita steinerkasvatuksen lapsillesi? Tai omaksi uraksesi?
  • Miksi valitsit steinerkasvatuksen? Miten löysit sen? 
Voit kirjoittaa lyhyesti tai hieman pidemmästi.  Mitta ei ole määräävä. Julkaistavat jutut tiivistetään ja editoidaan, jos on tarvetta. Lähetämme pyydettäessä tarinan editoinnin jälkeen sinulle tarkastettavaksi ennen julkaisua.

Lähetä tarinasi mukana kuva itsestäsi, lapsistasi... Kuvan olisi hyvä olla tuore. Sen lisäksi voit lähettää kuvia menneiltä ajoilta elävöittämään tarinaasi. Lähettämällä kuvan vahvistat, että kuvassa olevilta henkilöiltä on kysytty julkaisulupa.

  • Voit kirjoittaa tarinan myös yhdessä vaikka perheenjäsenesi kanssa!
  • Och på svenska!
  • Or in English! 
Steinerkasvatuksen liitto pidättää itsellään oikeuden julkaista sivuston materiaalia myös muussa muodossa.

Lähetä tarina ja kuvat sähköpostilla osoitteeseen: liitto@steinerkasvatus.fi
Liitä mukaan yhteystietosi.
Kaunis kiitos jo etukäteen! Tehdään steinerkasvatus näkyväksi ja nostetaan hyvät kokemukset esiin!

Tarinoiden julkaisu aloitetaan alkuvuodesta 2018. Juttuja otetaan vastaan jatkuvasti!


Projektia hallinnoi:
Steinerkasvatuksen liitto
Yhteydeotot ja kysymykset:
Pia Pale
Toiminnanjohtaja
p. 0443588826
pia.pale@steinerkasvatus.fi

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoululainen, joka neuloi itselleen ammatin

Steinerkoulu on antanut minulle itseluottamusta. Ei oikeastaan koskaan tule sellaista tilannetta, ettenkö ajattelisi että kyllä minä tähän pystyn ja tämän osaan – ja jos en osaa, niin opettelen. 
Kun Veera Välimäki aloitti steinerkoulun kolmannella luokalla, häntä jännitti eniten, että miten käy kun muut osaavat neuloa ja hän ei. Eipä arvannut, että neulomisesta ja neuleiden suunnittelusta tulisi hänelle vielä joskus ammatti. Ja että hänellä olisi faneja amerikoissa asti.

- Muistan sen tunteen elävästi. Suunnittelin todella yksinkertaisen mallin, koska ajattelin että värin vaihto on kauhean vaikeata. Kun sitten pääsin työssä vauhtiin, huomasin että neulominen olikin ihan helppoa ja minua harmitti kun piti sitten seurata loppuun asti niin tylsää mallia, muistelee Veera kolmannen luokan kokemuksiaan Porissa.

Koulun jälkeen Veeran tie vei arkkitehtuuria opiskelemaan. Ensimmäisen lapsen synnyttyä hän etsi käsilleen jotakin tekemistä, jota voisi tehdä aina kun aikaa perheen äidin hommist…

Steinerkoulu teki vaikutuksen

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset.

Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppimista mo…

Kokanderin koulumuistot

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.
Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni m…