Siirry pääsisältöön

Kyläkouluun keskelle kaupunkia


Pelkkä kirjasta luku kun ei meinannut päähän tarttua kaiken sen itse luomisen ja tekemisen jälkeen.
Aloitin itse Kuopion steinerkoulussa 1997. Kouluvalinta tuntui luontaiselta, käsillä tekeminen on aina ollut minun juttuni. Omat lapseni pääsivät steinerpäiväkotiin ja esikouluun vuonna 2016, ja vuonna 2017 esikoiseni aloitti ensimmäisen luokan Kuopion steinerkoulussa. Valinta oli helppo, halusin tarjota lapselleni samaa kuin mitä itse olen saanut. Erityisesti "kyläkoulumainen luonne" keskellä kaupunkia ja yksilökeskeinen ajattelumalli olivat valintaa helpottavia asioita. Perheemme "uus-steineri" isukki on käynyt pientä kyläkoulua aikoinaan ja näki koulun pienemmän koon suurena hyötynä.

Steinerkoulussa on syntynyt luotettava luokkayhteisö, jossa myös vanhemmat tuntevat toisensa. Myös nykypäivän luonne, joka ajaa lasta nuoruuteen yhä aiemmin tuntuu olevan poissa, kun katselee mitä kaikkea steinerkoulu, esikoulu ja päiväkoti tarjoaa lapsille.

Stenerkasvatuksen myötä aiheutunut ainoa vaikeus minkä huomasin itselläni siirtyessä perusopetusmalliseen koulutukseen, oli erilaisen oppimisen opetteleminen. Pelkkä kirjasta luku kun ei meinannut päähän tarttua kaiken sen itse luomisen ja tekemisen jälkeen.

Steinervanhemmuus vaatii meiltä hiukan enemmän kuskaamista ja oman vapaa ajan antamista, kuin lähimmän peruskoulun valitseminen, mutta vastineeksi saamme mahtavan opettajan laajan tietotaidon ja hienon ihmiskäsityksen apuumme lapsen kasvatuksessa sekä tiiviin luokkayhteisön kulkemaan opin- ja elämänpolkua kanssamme.

Milla Junnula

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu teki vaikutuksen

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset.

Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppimista mo…

Kokanderin koulumuistot

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.
Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni m…

Steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni

Tällä hetkellä arvostan eniten sitä, että saatoin lapsena koulussa olla täysin oma itseni. Silloin en tiennyt, mitä omana itsenä oleminen tarkoittaa, minä vain olin.  Vuonna 1955 äitini Kerttu Raunela oli Helsingissä iltalukiossa. Hän oli 17-vuotias ja rahoitti opintojaan Valtion Puhelimessa. Hänen työkaverinsa oli laittanut lapsensa vasta perustettuun Helsingin Rudolf Steiner -kouluun, ja äitini sai kuulla tarinoita siitä, mitä lapset steinerkoulussa kokivat. Äidilläni oli vahva tunne siitä, että steinerkoulu olisi ollut hänen koulunsa, kansakoulu ja oppikoulu olivat tuntuneet kovin tylsiltä. Tuolloin syntyi ajatus siitä, että joskus tulevaisuudessa omat lapset menisivät steinerkouluun.

Tuosta ajasta on jo kauan. Jotenkin on kuitenkin mukava ajatella, että oma steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni, se on kestänyt yhtä kauan kuin Suomessa on steinerkouluja ollut.


Veljeni aloitti Porin seudun steinerkoulussa pioneeriluokalla vuonna 1985, minä aloitin vuotta myöhemmin. …