Siirry pääsisältöön

Steinerkoulu teki vaikutuksen


Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. 
Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset.

Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppimista moniärsykkeiseksi. Alina koki, että opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. Koulun luovuutta tukevilla lähtökohdilla oli oma merkityksensä näyttelijän kutsumuksen löytämisessä. Lisäksi Alina mainitsee jo varhaiseksi harrastuksekseen Keravan Vekarateatterin teatterikerhot. Siellä hän pääsi vähitellen mukaan kesäteatteriesityksiin. Näyttelijän työhön kasvaminen tapahtui ikään kuin varkain. Alina kertoo jossain kohtaa ymmärtäneensä sen, että homma luonnistuu häneltä ja miten hienoa on, kun voi kertoa erilaisia tarinoita ja jakaa elämyksiä.

KOHOKOHTIA VANTAAN STEINERISSA

Alina muistelee, miten kolmannella luokalla piti käydä luokan edessä lausumassa Virsikäs Vipunen -runo. Jostain ne sanat vaan tulivat, vaikka pelottikin hirveästi. Kahdeksannen luokan näytelmässä Kolme muskettisoturia Alina sai olla D’Artagnan. Alina kertoo, miten älyttömän hienoa silloin oli näytellä alakoulun liikuntasalin lavalla. Hän muistelee niitä adrenaliiniryöppyjä ja improvisoinnin hetkiä, kun D’Artagnan istui pöydän ääressä puhumassa eikä luokkatoveri-näyttelijä ilmaantunutkaan suunnitellusti lavalle.

Lukioajoista Alina muistelee kulttuurimatkaa Prahaan. Rahat reissua varten kerättiin myymällä vessapaperia ja suklaakeksejä ja siivoamalla teiden varsia. – Itse matka oli mielettömän onnistunut ja ihana. Saimme nähdä viikon aikana kahden opettajan opastuksella paljon kulttuuria ja myös viettää vapaa-aikaa. Varsinkin viisikerroksinen Disko Dinosaurus, kauniit kirkot ja katedraalit, mini-Eiffeltorni, pienet kaupat ja loistava yhteenkuuluvaisuuden tunne koko luokan kanssa ovat jääneet Alinan mieleen.

Juttelun lomassa Alina muistelee nostalgisesti aikoja, jolloin ruokajärjestäjät raahasivat ruoan yläpihan rakennusten luokkiin liukasta ja jäistä mäkeä pitkin. Myöhemmin lukioaikana koululla oli jo ruokala. – Vieläkö siellä on ruokailussa niitä ihania itse tehtyjä ja uunilämpimiä sämpylöitä? (On)
Ne päivät, jolloin ruokalassa odottivat täydet sämpyläkorit pöydissä, olivat ehdottomasti kohokohtia, sanoo Alina.

Alinalle monet kouluajan kohokohdista liittyvät opiskeluun. Hän kertoo aina tykänneensä kielten, biologian, historian ja monen muun aineen opiskelusta. Erityisen vaikuttuneena hän kertoo esimerkiksi kiehtovista tähtitieteen opinnoista seiskaluokalla, maanmittausleiristä lukion ekalla luokalla ja Egyptin historiasta viidennellä luokalla. Sinuhe egyptiläinen on luettu moneen kertaan.

–Tuntuu, että siinä koulussa ihmiset kohtasivat ja opettajilla oli aina aikaa kuunnella, Alina sanoo pyytäessäni kiteyttämään Vantaan steinerkoulun vahvuudet. Sen sijaan kysyessäni mitä pitäisi kehittää, seuraa pitkä hiljaisuus. Kysymys on kuulemma haastava. – Aikaakin on toki kulunut paljon, mutta muistan, että olisin silloin halunnut, että koulussa olisi ollut kuoro, Alina sanoo lopulta.

Haastattelu: Jarno Paalasmaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

AINO KAMUNEN JA MIMERKKI - LAPIN STEINERKOULUN ALKUVIRIKKEINÄ

2019 tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen steinerkoulun perustamisesta. Kerron tässä omakohtaisia kokemuksia Rovaniemen seudun steinerkouluyhdistyksen syntyvaiheista 1980-luvun alkupuolella. Tämä näkökulma on vain yksi säde koko tarinasta. Steinerkoulut syntyvät vanhempien tahtojen summasta. Rovaniemen steinerkoulun taustalla on poikkeuksellisen voimakas vanhempien tahdonvirike. Lastentarhanopettaja Aino Kamusen työllä on tärkeä merkitys Rovaniemen steinerkoulun historiassa. Teksti: Eeva Snellman 1.8.2019  Esikoistani odottaessani vuonna 1980 suoritin samanaikaisesti kasvatustieteiden aineopintoja Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Käsityönopettaja-ystäväni houkuttamana lähdin nukkekurssille setlementtiliike Rovalan kansalaisopistoon. Aino Kamusen ohjauksessa työstin steinerpedagogisen nuken, joka sai nimekseen Rauha. Rauhan kaksisävyiset kellanvaaleat hiukset tein Ainon keritsemistä, kehräämistä ja kasveilla värjäämistä villalangoista. Nukkeja tehdessämme Aino luki meille

Elisa Malik - "true steiner"

Lämpimimmät muistot steinerkoulusta Elisalla ovat eskarivuodesta. Silloin puraisi käsityökärpänen, joka on jatkunut erilaisin askarteluin näihin päiviin ja YouTube videoihin asti. Elisa säteilee videolla ja esittelee aamurutineja, bullet journaliaan, hupsuja haasteita, kokkaustuokioita poikaystävän kanssa. Videot ovat rehellisiä ja hassuja, iloisia ja arkisia. Hän on yksi näitä uuden ajan ihmeitä, vloggaava ihminen, jonka edesottamuksia seurataan. Elisa Malikin kanavalla YouTubessa on 88 tuhatta tilaajaa. Tammikuussa Elisa kävi pokkaamassa Kultaisen Venlan osallistuttuaan parhaaksi lasten- ja nuorten ohjelmaksi äänestettyyn YLE:n Metsähaasteeseen. Elisa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Rudolf Steiner -koulusta keväällä 2016. Sittemmin hän on keskittynyt tubettamiseen, yli 200 videon verran. – Youtube videoiden teko on ollut helppoa kun on koulussa oppinut luovuutta ja käsillä tekemistä, toteaa Elisa, joka on omasta mielestään kyllä melko “true steiner”, koska steinerkoulupolku