Siirry pääsisältöön

Steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni



Tällä hetkellä arvostan eniten sitä, että saatoin lapsena koulussa olla täysin oma itseni. Silloin en tiennyt, mitä omana itsenä oleminen tarkoittaa, minä vain olin. 
Vuonna 1955 äitini Kerttu Raunela oli Helsingissä iltalukiossa. Hän oli 17-vuotias ja rahoitti opintojaan Valtion Puhelimessa. Hänen työkaverinsa oli laittanut lapsensa vasta perustettuun Helsingin Rudolf Steiner -kouluun, ja äitini sai kuulla tarinoita siitä, mitä lapset steinerkoulussa kokivat. Äidilläni oli vahva tunne siitä, että steinerkoulu olisi ollut hänen koulunsa, kansakoulu ja oppikoulu olivat tuntuneet kovin tylsiltä. Tuolloin syntyi ajatus siitä, että joskus tulevaisuudessa omat lapset menisivät steinerkouluun.

Tuosta ajasta on jo kauan. Jotenkin on kuitenkin mukava ajatella, että oma steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni, se on kestänyt yhtä kauan kuin Suomessa on steinerkouluja ollut.


Veljeni aloitti Porin seudun steinerkoulussa pioneeriluokalla vuonna 1985, minä aloitin vuotta myöhemmin. Muistan ensimmäisen koulupäiväni hyvin. Istuin eturivissä opettajan suunnasta katsottuna vasemmalla. Opettaja kysyi meiltä, mikä mahtaa olla ensimmäinen asia, jonka uusina ekaluokkalaisina teemme. Luokkakaverini opettajasta oikealla puolella viittasi ja vastasi: ”Valitsemme järjestäjät.” Minulla ei ollut aavistustakaan, mikä järjestäjä on. Muistan opettajan muuttaneen suunnitelmiaan siltä seisomalta. Suora ja kaari tulivat kyllä piirretyiksi taululle, mutta jotenkin tämä järjestäjäasiakin tuli hoidettua. Tämä on ekaluokkalaisen muistikuva, mikähän on opettajan näkemys samasta aamusta?

Valajankadun puutalon sokkelot tulivat tutuiksi kiellettyä ullakkoa myöten. Koulun kasvaminen vuosiluokka kerrallaan mahdollisti sen, että opin nimeltä kaikki koulun oppilaat. Vasta kahdeksannella luokalla huomasin, että nyt en enää pystynyt pitämään ekaluokkalaisten nimiä mielessäni.

Näin jälkeenpäin, yli 30 vuotta myöhemmin, olen monta kertaa miettinyt, mikä minusta olisi tullut ilman steinerkoulua. En tiedä, mutta sen tiedän, että steinerkoulu on johdattanut minut siihen, mitä olen nyt.

Tällä hetkellä arvostan eniten sitä, että saatoin lapsena koulussa olla täysin oma itseni. Silloin en tiennyt, mitä omana itsenä oleminen tarkoittaa, minä vain olin. Saada olla toteutui, koska opettajani, niin ajattelen nyt, näki minut täysin kokonaan ja aivan läpikotaisin. Lapsena olin varma, että opettajani tiesi jokaisen liikkeeni vapaa-ajallanikin, hänen läsnäolollaan oli valtavan suuri vaikutus hyvään olooni. Luotin häneen sataprosenttisesti. Niin myös äitini. Nelisen vuotta sitten kysyin äidiltäni lapsuuteeni kuuluvaa henkilökohtaista asiaa. Halusin tietää, olinko kouluaikana sanonut jotain, mitä muistin sanoneeni ja ajatelleeni. Äitini käski minua kysyä luokanopettajaltani, koska hän se minut tunsi kouluaikanani. Hän tunsi, koska oli opettajani kahdeksan vuotta. Olen koko siitä ajasta äärimmäisen onnellinen. Minun ei tarvinnut huolehtia uusista sosiaalisista tilanteista, tottua uusiin ihmisiin, sain keskittyä olennaiseen: oppimiseen. Lukiossakin vielä kaipasin opettajani viisaita ajatuksia.

Paitsi että koin tulevani nähdyksi ja kuulluksi, minä myös näin ja kuulin kaikki. Korvani ja silmäni olivat joka puolella. Tunsin kaikki luokkakaverini, niin ainakin luulin, ja tiesin kaikkien vahvuudet ja heikkoudet. Osasin nimetä luokan parhaan oppilaan matematiikassa; tiesin, kuka kirjoittaa hienoja tarinoita; kenen ajatuksissa on syvyyttä; kuka tarvitsee apua milloin missäkin ja kuka kaipaa seuraani. Tiesin, missä luokkakaverini asuvat, osasin heidän syntymäpäivänsä ulkoa vielä 9. luokalla ja tein kaikki teini-iän tyhmyydet tämän saman porukan kanssa.

Koulussa osasin myös varoa sanomisiani, sillä äitini aloitti työt koulun kansliassa. Tiesin, miten toimia, jos teinihölmöyteni oli vaarassa kantautua äitini korviin. Kerran lukiossa lintsattuani yhden tunnin pyysin opettajaa olemaan kertomatta äidilleni, vetosin siihen, että en järkevänä opiskelijana ilman hyvää syytä ollut poissa. En tiedä, kuinka kävi, kotona en asiasta kuullut. Mutta suoraan sanottuna: olihan se kätevää, että äiti oli töissä koulussa, ei tarvinnut kertoa kotona, mitä koulussa tänään puuhattiin, äiti tiesi jo kaiken.

Lukioaika muuttui sirpaleisemmaksi, mutta oli mielenkiintoista saada aineisiin erikoistuneita opettajia ja luoda heihin ihan erilainen suhde kuin luokanopettajavaiheessa. Perheen kanssa Englannissa vietetyn yhdeksännen luokan jälkeen lähdin Kanadaan Toronton steinerkouluun vaihto-oppilaaksi. Kansainvälisen koululiikkeen laajuus aukeni minulle kertaheitolla. Isäntäperheeni Kanadassa on edelleen minulle kuin toinen perheeni.

Jälkikäteen ajatellen hienointa lukiossakin olivat ne hetket, kun opettajat luottivat minuun. He uskoivat mahdollisuuksiini, auttoivat ja kuuntelivat. Uusi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja oli parasta, mitä minulle on kahdeksanvuotisen luokanopettajavaiheen jälkeen tapahtunut. Hän kuuntelee minua edelleenkin!



Steinerkoulu antaa lapsille ja nuorille erilaisia asioita. Tarpeet oppimisen poluilla ovat moninaiset, ja joidenkin luokkakavereideni elämänpolkujen toivoin tietenkin jo kouluaikana olevan vähän vähemmän kivinen. Minulla oppimisen kivinen tie oli korkeintaan pientä mukulakivipintaa. Koin olevani vapaa, koska minut nähtiin ja kuultiin. Muuta en tarvinnut. Koin pysyvyyttä, jonka kaltaista en ole kouluvuosieni jälkeen kokenut ja joka kantaa minua edelleenkin. Kun minulta kysytään, mitä steinerkoulu minulle antoi, vastaan: Se antoi minulle itseni.

- Eeva Raunela

Kuvat: Penkkareissa, ekaluokkalaisena ja 13.luokalla ylioppilaana. Lakki on nurin, kuten toisinajattelijoilla kuuluukin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu teki vaikutuksen

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti.  Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset. Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppim

AINO KAMUNEN JA MIMERKKI - LAPIN STEINERKOULUN ALKUVIRIKKEINÄ

2019 tulee kuluneeksi 100 vuotta ensimmäisen steinerkoulun perustamisesta. Kerron tässä omakohtaisia kokemuksia Rovaniemen seudun steinerkouluyhdistyksen syntyvaiheista 1980-luvun alkupuolella. Tämä näkökulma on vain yksi säde koko tarinasta. Steinerkoulut syntyvät vanhempien tahtojen summasta. Rovaniemen steinerkoulun taustalla on poikkeuksellisen voimakas vanhempien tahdonvirike. Lastentarhanopettaja Aino Kamusen työllä on tärkeä merkitys Rovaniemen steinerkoulun historiassa. Teksti: Eeva Snellman 1.8.2019  Esikoistani odottaessani vuonna 1980 suoritin samanaikaisesti kasvatustieteiden aineopintoja Lapin yliopistossa Rovaniemellä. Käsityönopettaja-ystäväni houkuttamana lähdin nukkekurssille setlementtiliike Rovalan kansalaisopistoon. Aino Kamusen ohjauksessa työstin steinerpedagogisen nuken, joka sai nimekseen Rauha. Rauhan kaksisävyiset kellanvaaleat hiukset tein Ainon keritsemistä, kehräämistä ja kasveilla värjäämistä villalangoista. Nukkeja tehdessämme Aino luki meille

Elisa Malik - "true steiner"

Lämpimimmät muistot steinerkoulusta Elisalla ovat eskarivuodesta. Silloin puraisi käsityökärpänen, joka on jatkunut erilaisin askarteluin näihin päiviin ja YouTube videoihin asti. Elisa säteilee videolla ja esittelee aamurutineja, bullet journaliaan, hupsuja haasteita, kokkaustuokioita poikaystävän kanssa. Videot ovat rehellisiä ja hassuja, iloisia ja arkisia. Hän on yksi näitä uuden ajan ihmeitä, vloggaava ihminen, jonka edesottamuksia seurataan. Elisa Malikin kanavalla YouTubessa on 88 tuhatta tilaajaa. Tammikuussa Elisa kävi pokkaamassa Kultaisen Venlan osallistuttuaan parhaaksi lasten- ja nuorten ohjelmaksi äänestettyyn YLE:n Metsähaasteeseen. Elisa kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Rudolf Steiner -koulusta keväällä 2016. Sittemmin hän on keskittynyt tubettamiseen, yli 200 videon verran. – Youtube videoiden teko on ollut helppoa kun on koulussa oppinut luovuutta ja käsillä tekemistä, toteaa Elisa, joka on omasta mielestään kyllä melko “true steiner”, koska steinerkoulupolku