Siirry pääsisältöön

Kerro meille tarinasi!


Steinerpedagogiikka on ihmisten pedagogiikkaa. Millaisia ihmisiä steinerkouluissa ja päiväkodeissa on ja on ollut ollut lapsina, vanhempina, opettajina...
  • Mikä on se asia steinerkasvatuksessa, mitä he erityisesti arvostavat? 
  • Mitä steinerkasvatus on tuonut heidän elämäänsä? 
  • Ovatko he joutuneet tekemään isoja päätöksiä elämässään sen myötä, että valitsivat steinerkasvatuksen?
  • Miksi he valitsivat steinerkasvatuksen? Miten he löysivät sen?
Tahdomme esitellä tämän blogin kautta 100 suomalaista tarinaa steinerkasvatuksesta. Mukaan kutsutaan nykyisiä ja entisiä oppilaita, vanhempia ja opettajia ja kasvattajia. Mikä on sinun kokemuksesi steinerkasvatuksesta?

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin 1919 Stuttgartissa. Kohta on 100-vuotisjuhlavuoden aika. Suomessa steinerkasvatusta on järjestetty yli 60 vuotta. Arviolta 20 000 suomalaista lasta ja nuorta on ollut suoraan kosketuksissa steinerpedagogiikkaan tänä aikana. Kun otetaan mukaan heidän lähipiirinsä – vanhemmat, kummit ja mummot... – luku on moninkertainen.

Heillä kaikilla on oma tarinansa steinerkoulusta.
Kuva: Vantaan seudun steinerkoulun keskiaika-markkinat 2017 / Pia Pale

Kerro meille tarinasi!


Tarinat julkaistaan tällä sivustolla vuoden 2018 aikana.


Yhteydenotot:

Pia Pale
Steinerkasvatuksen liitto
p. 0443588826
pia.pale@steinerkasvatus.fi


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu on tavallinen asia

Steinerilaisuus on siis niitä ihan tavallisia asioita, joista istuva presidenttikin puhuu.
Steinerkoululaisuus voi parhaimmillaan olla sitä, että myöhemmissä elämän käännekohdissa mieleesi tulee aina se luokanopettaja, joka kulki mukanasi ensimmäisestä kouluun tutustumisesta aina yläluokille saakka. Opettaja, joka käytti aikaa tutustuakseen jokaiseen oppilaaseen ja heidän perheisiinsä. Opettaja, joka osasi kirjoittaa juuri sopivat sanat jokaisen oppilaan henkilökohtaiseen kevätrunoon ja joka oli sydämeltään läsnä koulun kaikenlaisissa, arkisissa hetkissä. Hän, jonka saatat aikuisena todeta yhdeksi elämäsi tärkeimmistä henkilöistä. Kuvitelkaa, sellaisen opettajan minä sain. Siis kiitos, Veli.

Steinerkoululaisuus on myös ekologisten arvojen oppimista. Se voi näkyä muun muassa siinä, että eräskin ala-asteella tehty tuoksupussi on yhä tallessa ja tuoksuu vielä ollessasi kolmekymppinen. Se on luonnon kunnioittamista ja luonnonmukaisuutta – kaupunkilaislapsena opin ymmärtämään muun muassa …

Sain henkistä vahvuutta steinerkoulusta

Luulen, että steinerkoulussa minuun istutettiin itseoppivuuden ja -ohjautuvuuden siemenet, joita hyödynnän nykyään paljon laulaja-lauluntekijän sekä opettajan työssä.
Peruskoulun jälkeen olin hieman hukassa ja murrosikä oli vielä pahasti kesken. Koulunkäynti pohjois-savolaisessa maalaiskoulussa oli sujunut kohtalaisesti, mutta en ollut kuitenkaan koskaan löytänyt intohimoa oppimiseen sieltä. Peruskoulun loppupuolella mietin lukiovaihtoehtoja. Isä oli nähnyt lehdessä mainoksen Kuopion steinerlukiosta. Hän ehdotti, että hakisin kyseiseen kouluun. Luin kirjan steinerpedagogiikasta ja innostuin. Kävin haastattelussa Kuopion steinerkoulu Virkkulassa ja tulevana syksynä, vuonna 2000, aloitinkin opinnot siellä. 
Nautin monella tapaa olostani steinerkoulussa, vaikka alkutaival oli etsivä ja sopeutumiseen meni aikaa. Pidin steinerkoulun kodinomaisesta tunnelmasta, sen tarjoamista lukuisista taideaineista, erikoisista ja kiinnostavista opettajista, todella maittavasta luomuruuasta sekä ihmislä…

Muistelen kouluvuosiani steinerissa lämmöllä

Kaikki luokkakaverini eivät tosiaan haaveilleet taiteilijan urasta tai tarttuneet värikyniin mielellään, mutta vihkojen kuvittamisessa on kyse paremmasta oppimisesta.
Vihkotyöskentely, aamuruno, näytelmät, käsityöt, eurytmia, puuhuilut, jakso-opetus, luokkayhteisö, tutut opettajat, harjoittelut, matkat, leirit, itse tekeminen ja itse kokeminen.

Siinä muutama esimerkki seikoista, joita oli helppo listata steinerpedagogiikkaa kummasteleville, toisissa kouluissa opiskeleville kavereilleni lapsuudessa ja nuoruudessa. Silloin, kuten nykyäänkin, tunsin suurta ylpeyttä edustamastani erilaisesta koulumaailmasta, vaikken varmasti osannut vastata ihmettelijöille kertaakaan kysymykseen ”miksi”. Jos ei oikeita vastauksia, niin joitain oivalluksia aikuistuminen on tuonut näiden yksityiskohtien taakse.


Kirjoitin ylioppilaaksi Jyväskylän steinerlukiosta neljä vuotta sitten ja nyt takana on hyvä rupeama yliopisto-opintoja. Vietän tällä hetkellä opinnoistani välivuotta, jonka päätin pyhittää rakka…