Siirry pääsisältöön

Kerro meille tarinasi!


Steinerpedagogiikka on ihmisten pedagogiikkaa. Millaisia ihmisiä steinerkouluissa ja päiväkodeissa on ja on ollut ollut lapsina, vanhempina, opettajina...
  • Mikä on se asia steinerkasvatuksessa, mitä he erityisesti arvostavat? 
  • Mitä steinerkasvatus on tuonut heidän elämäänsä? 
  • Ovatko he joutuneet tekemään isoja päätöksiä elämässään sen myötä, että valitsivat steinerkasvatuksen?
  • Miksi he valitsivat steinerkasvatuksen? Miten he löysivät sen?
Tahdomme esitellä tämän blogin kautta 100 suomalaista tarinaa steinerkasvatuksesta. Mukaan kutsutaan nykyisiä ja entisiä oppilaita, vanhempia ja opettajia ja kasvattajia. Mikä on sinun kokemuksesi steinerkasvatuksesta?

Ensimmäinen steinerkoulu perustettiin 1919 Stuttgartissa. Kohta on 100-vuotisjuhlavuoden aika. Suomessa steinerkasvatusta on järjestetty yli 60 vuotta. Arviolta 20 000 suomalaista lasta ja nuorta on ollut suoraan kosketuksissa steinerpedagogiikkaan tänä aikana. Kun otetaan mukaan heidän lähipiirinsä – vanhemmat, kummit ja mummot... – luku on moninkertainen.

Heillä kaikilla on oma tarinansa steinerkoulusta.
Kuva: Vantaan seudun steinerkoulun keskiaika-markkinat 2017 / Pia Pale

Kerro meille tarinasi!


Tarinat julkaistaan tällä sivustolla vuoden 2018 aikana.


Yhteydenotot:

Pia Pale
Steinerkasvatuksen liitto
p. 0443588826
pia.pale@steinerkasvatus.fi


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Steinerkoulu teki vaikutuksen

Opetus antoi monelta taholta mahdollisuuksia luovaan ilmaisuun ja mahdollisuuksia purkaa omaa energiaa luovasti. Alina Tomnikov tuli Vantaan steinerkouluun kolmannelle luokalle ja kävi samaa koulua aina ylioppilaaksi asti. Siirtymä koulusta toiseen sujui hienosti. Kiusaaminen jäi taakse. Alina muistelee, miten ovela luokanopettaja Sirpa oli ollut suunnitellessaan uuden oppilaan tulon luokkayhteisöön. Ennen ensimmäistä päivää uudessa koulussa opettaja oli lähettänyt Alinan tutustumaan ja leikkimään yhden tulevan luokkakaverinsa luokse. Sitten ensimmäisenä päivänä tuntui helpottavalta, kun juuri vieruskaveri luokassa oli jo tuttu ja neuvoi uusissa työtavoissa. Alina kehuu saaneensa tästä luokkakaverista turvallisen mentorin steinermaailmaan. Alina kertoo olevansa nykyisinkin paljon yhteyksissä ”steinertyyppeihin”. Välit useiden entisten luokkatovereiden kanssa ovat erittäin läheiset.

Kysyessäni Alinalta milloin hän tiesi ryhtyvänsä näyttelijäksi, hän kuvailee steinerkoulun oppimista mo…

Kokanderin koulumuistot

Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni maalannut.
Aloitin vuonna 1986 Steiner-esikoulussa Mainiemessä. Muistan suuren pihan leikkimökkeineen ja vanhoine tammineen. Perjantaisin leivottiin aina pullaa kotiin vietäväksi. Vielä lämpimät pullat laitettiin ruskeaan paperipussiin, joihin oli taiteiltu vahaliiduilla ja kirjoitettu oma nimi. Lepohuoneen muistan ja eskaritätien suuret hameet, joiden helmoihin kaikki halusivat käpertyä. Suuri kunnia oli saada sammuttaa kynttilät satuhetken jälkeen. Oli monia arkisia rituaaleja, joissa koin olevani osa luontoa, maailmankaikkeutta ja jotain vielä suurempaa. Tänään tiedän, että sitä kutsutaan rakkaudeksi.

Ala-asteella minulla oli ihmeellisiä opettajia. Ihailin ja arvostin heitä. Kotoa opittu turvallisuuden ja hyväksytyksi tulemisen tunne ikäänkuin jatkui koulussa. Olin jännittänyt ala-asteelle menoa, mutta koulu ei ollutkaan se vaatimusten paikka, joksi sen olin mielessäni m…

Steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni

Tällä hetkellä arvostan eniten sitä, että saatoin lapsena koulussa olla täysin oma itseni. Silloin en tiennyt, mitä omana itsenä oleminen tarkoittaa, minä vain olin.  Vuonna 1955 äitini Kerttu Raunela oli Helsingissä iltalukiossa. Hän oli 17-vuotias ja rahoitti opintojaan Valtion Puhelimessa. Hänen työkaverinsa oli laittanut lapsensa vasta perustettuun Helsingin Rudolf Steiner -kouluun, ja äitini sai kuulla tarinoita siitä, mitä lapset steinerkoulussa kokivat. Äidilläni oli vahva tunne siitä, että steinerkoulu olisi ollut hänen koulunsa, kansakoulu ja oppikoulu olivat tuntuneet kovin tylsiltä. Tuolloin syntyi ajatus siitä, että joskus tulevaisuudessa omat lapset menisivät steinerkouluun.

Tuosta ajasta on jo kauan. Jotenkin on kuitenkin mukava ajatella, että oma steinerkoulupolkuni on paljon pidempi kuin oma ikäni, se on kestänyt yhtä kauan kuin Suomessa on steinerkouluja ollut.


Veljeni aloitti Porin seudun steinerkoulussa pioneeriluokalla vuonna 1985, minä aloitin vuotta myöhemmin. …